Hyvä henki

Mä rakastan meidän taloa ja sen miljöötä. Vanhoja harmaantuneita (ja osittain vinksahtaneitakin) hirsirakennuksia; riiheä, navettaa, lampolaa, kellareita, saunaa, aittoja. Kaikkia niitä! Osa neuvoo hävittämään osan niistä, mutta emme me raaski! Kattoja pitäisi vähän siellä täällä korjaillla ja paikkailla, jotta hirret pysyy hyvinä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Kun me kävimme täällä ensimmäistä kertaa tätä taloa/tilaa katsomassa (yli 10 vuotta sitten), emme vielä keksineet mitä täällä pikkupaikkakunnalla teksisimme. 

Kymmenen vuotta vanhempana (ja viisaampaana?) se iski yhtäkkiä aivan kirkkaana taas takaisin mieliimme. Me muutamme Pihlajaan (tilamme nimi)! Meidän on yksinkertaisesti päästävä sinne!!! Ajelimme Tampereelta joku viikonloppu Pihlajaan, ja se tunne joka ainakin minut valtasi, oli niin voimakas. Tunne kuin olisin tullut kotiin. Ja Tiedän! kuulostaa niin kliseiseltä! Mutta ilman tätä taloa, olisimme tuskin koskaan muutaneet takaisin tänne suunnalle. Tämä talo meidät tänne johdatteli. Ja hyvä niin. Asioilla on tapana järjestyä, ja niinhän ne ovat tehneetkin. 

Kun käännyn kylältä tänne "meidän" hiekkatielle, ajellessani pitkän sammaloituneen kiviaidan johdattelemana kotiin, mut valtaa aina vaan se sama kliseinen tunne. Miten voi taloa rakastaa näin paljon? Täällä on ehkä niin voimakas, hyvä henki. Tuosta hengestä puhuvat yleensä hiukan vanhemmat ihmiset jotka täällä ovat käyneet. He ovat kyllä oikeassa! Täällä on hyvä, lämmin henki ja sen voi tuntea.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa <3