Metsätöitä, vähän kivien kantamista, punttisalia ja pari tunnustusta!

Kävin metsätöissä!

Piha oli jotenkin niin karu ja paljas,että kipaisin, lähestyvän joulukuun kunniaksi, hakemassa pari kuusta (ja yhden männyn) ulkorapuille. Samalla hienot vanhat hinkit pääsivät töihin ulkovajasta.

Pakko tehdä tunnustus; laitoin jo kyntteliköt ikkunaan. En jaksanut odottaa joulukuuhun! 

Sitäpaitsi, viimeistään loppiaisena saa kaikki etäisestikin joulua muistuttavat härpäkkeet joutaa takaisin vajaan. Tammikuussa alkaa kevään odotus, ja sitten saa jo miettiä kylvösuunnitelmia ja kaikkia kesähommia. Ihanaa. Toinen tunnustus: Otin pienen varaslähdön, sillä päiväunelmoin tulevasta kasvihuoneesta ja kohta jo huomasin luonnostelevani sitä paperille (aina vähän edellä aikaansa?). 

T tosin palautti mut takaisin maanpinnalle (näin jo sieluni silmin, kuinka joisin kuumaa glögiä vanhan valurautakaminan lämmössä, englantilaistyyppisessä itserakentamassamme kasvihuoneessa kylmänä talvi-iltana) ja totesi, että aikaisintaan 5 vuoden päästä meillä on aikaa rakentaa rouvan haaveilema kasvihuone. 

Pöh. 2 vuotta ja meillä on kasvihuone. Aloitan hommat kesällä ja luotan siihen, että se homma näyttää niin epätoivoiselta, että se heltyy ja tulee auttelemaan ;D

Ennen ensilumen tuloa ehdimme tuomaan pihaan muutamat kivikuormat. Mun lempparihommaa on hakea kuormallinen kiviä ja sitten latoa niitä milloin mihinkin. Kiviaitaan, rakennusten reunamille ja nyt viimeiseksi tuohon kukkapenkkien ja portaikon rajaamiseen. 

"Kivisen pellon kyntäjät"

Kiviä raijatessa tuli mieleen, että kuinka järjetöntä mun olisi käydä vaikka punttisalilla (järjetöntä ja samalla totaalisen vastenmielinen ajatus). Tehdä siis fyysistä hommaa, ja se energia ei menisi mihinkään hyödylliseen. Ja sitten mulla tuli taas mieleen, että mitä järkeä on ylipäätään käydä salilla. Siis tehdä siellä raskas fyysinen työ, saamatta mitään aikaiseksi (niin kuin vaikka kiviaitaa, heh). Kyllä mä tietenkin ymmärrän. että esimerkiksi kaupungissa asuttaessa on vähän vaikeampaa toteuttaa tuota lihasten kasvattamista muualla kuin siellä punttarilla.. No mutta, miksi sitä energiaa ei alettaisi ottamaan talteen.

Häh, kysyn vaan. 

Punttisaleista huomattavasti mukavempiin aiheisiin:

Sain nimittäin kahdesta eri blogiosoitteesta tunnustuksen.

Kylläpä lämmitti mieltä!

Kiitos Teille:

Lauralle - Sateenkaria ja Serpentiiniä -blogiin &

Ennelle - Casa-X -blogiin.

Ihania ootte ja antaisin teille tämän saman tunnustuksen, jos en olisi sitä juuri teiltä itse saanut.

Samalla tässä kiittelen teitä muitakin lukijoita ja vielä erityisemmin teitä, jotka joskus jätätte vierailustanne kommentin. Tylsäksi tämä homma pidemmän päälle kävisi, jos yksin joutuisi  aina höpöttelemään.

Kai se bloggaamisen tarkoitus piilee siinä vuorovaikutuksessa. Jos haluaisin kirjoitella vain omaksi ilokseni, en koskaan olisi jakanut/julkaissut blogia kaikille avoimeksi. 

Haluan jakaa unikkotunnustuksen seuraaville ihanille blogeille, jotka ovat keskenään erilaisia, mutta joiden postauksista saan itse valtavasti inspiraatiota, hyvää mieltä, intoa ja puhtia tai uutta ajattelemisen aihetta. Uusia postauksia odotellessa;

Harmaa Torppa

Villa Idur

Alussa oli vehkosuo

Riuttala Old School

Voikukkapelto

Neovias House

Östermyran Aurinko

Tää on vielä kesken

Tarja's Snowland

Wanhan Wallankumous

Olisin helposti lisännyt tuohon listalle vielä muitakin blogeja, mutta ymmärtääkseni 10 oli raja.