Katsoin eilen Yle areenalta Seportaasin: Talo kukkivalla kalliolla - ja jo tovin potemani puutarhakuume yltyi nyt, jo lähes kestämättömälle tasolle! Minäkin haluan samanlaisen hyötykasviviljelmän kuin Marylla! Sitruunapuut, talvipuutarhat ja se kukkamäärä. Missä ihmiset oppivat puutarhanhoitoa? Onko se vaan joku geeni ihmisessä - sitä joko on, tai sitten ei? Riittääkö yksi ihmiselämä oppia kaikki tarvittava puutarhanhoidosta? Ja yritysten ja erehdysten kauttako se homma on sitten kokonaan opittava?
Eihän ne taimet mitään edullisia ole, vaan kyllähän niihin äkkiä saa uppoamaan ison kasan euroja.
Jostain luin, että puutarhan tulisi olla suhteessa 10% talon arvoon. eli jos talo on rahallisesti 100 000 euron arvoinen, tulisi puutarhan laittamiseen varata n.10 000 euroa.
Se on aika paljon rahaa.
Puutarhavimmassani olen taas selaillut puutarhalehtiä ja lukenut puutarhaopuksia ja koittanut takoa päähäni perusasioita. Siltikin tuntuu, että en käsitä koko puutarhahommasta yhtään mitään. En halua pihallemme mitään eksoottisia lajikkeita joiden menestyminen olisi epävarmaa. Haluan perinteisiä lajeja, jotka sopivat tällaisen maalaistalon miljööseen. Onko esimerkiksi Lumipalloheisi sellainen? Voiko sellaista istuttaa meidän pihaan, vai onko se - herregud - jollain tapaa täysin epäsovelias valinta vanhan maalaistalon pihalle? Vai otankohan minä tämän puutarhahomman vähän liian jäykästi ja tosissani.
Vanhaa taloa kunnostaessa sitä jää päälle helposti sellainen aika "puritaaninen" vaihde, että jokaista asiaa pitää olla tarkastamassa kirjasta, että ei vaan tee mitään väärin. Sinänsä puutarhan kanssa ei voi tehdä mitään kovin peruuuttamatonta ja suurta virhettä - niin kuin talon kunnostuksessa... Mutta mutta, jonkinasteista rimakauhua selvästi puutarhan suhteen on.
Ajattelin silti tilata meille sen Lumipalloheisin ja Pikkujasmikkeen. Aloitan pensailla ja puilla tulevana kesänä, ja sitten myöhemmin niillä kukka- ja perennapenkeillä. Ehkä.
Ai niin.
Kannattaa katsoa se Seportaasi, se on katsottavissa vielä 20 päivän ajan Areenalta.
ps. Musta tuntuu, että "puutarhanhoidon Panu Kaila" on Pentti Alanko.
Voi täälläkin niin intopiukeena laitellaan, mutta samalla niin hukassa. Tuntuu, että toiset vaan tökkää istutukset multaan ja kasvu käy kohisten. Itsellä ei ihan niin toimi, mutta kenties vielä joku kaunis päivä :)
VastaaPoistaKivempaa se puutarhan laittaminen on intopiukeena kuin kurttuotsaisena tosikkona. Täytyy relata ja sallia itselleen ne epäonnistumisetkin. Jostain se on aloitettava - se aloitus mulla sitä ahdistusta aiheuttaakin. Pihan suhteen mun visiot vaihtelee joka kerta kun ulos astun. Ehkä kirjoitan tämänpäiväisen vision ylöls - ja lukitsen sen :D
PoistaKyllä täälläkin jo multasormea syyhyttää, pääsis vain pian toteuttelemaan suunnitelmia! Meillä siihen kuluu vielä kauan aikaa, sillä lunta on vielä vaikka kuinka!
VastaaPoistaKivaa sunnuntaita:)
Multasormea kyllä syyhyttää. Mulla kävi huonosti jo tomaatin taimien kanssa. Mies oli niistä vastuussa muutaman kastelupäivän - huonoin seurauksin. Onneksi kuitenkin kolme tarhakkaa taimea on vielä elossa.. :D
PoistaSe ohjelma oli todella symppis ja muistin itsekin, ettei valmista tarvitse tulla. Mä väitän, että on ihmisiä joilla on puutarhageeni, mutta on myös ihmisiä jotka ovat opetelleet kaiken kirjoista. Ei ne asiat mitään tähtitiedettä ole, kunhan varautuu siihen ettei omalla pihalla oikeastaan lopulta pärjää mikään ellei kippaa pihaan uutta multaa. Mä olen kyllä kasvimaainnostuksen ja perustaidot saanut lapsuuden kodistani, mutta kaikessa kukkivassa riittää opeteltavaa.
VastaaPoistaVälillä musta tuntuu, että kaiken kukkivan kanssa se on äärimmillään tähtitiedettä vastaavaa!:D Mutta ihan sellainen perustietämys riittäisi mulle - että osaan valikoida oikeat kasvit, oikealle paikalle ja saada ne menestymään siinä kasvupaikallaan, ja vielä jos siitä rakentuisi ajan kanssa sellainen viihtyisä ja harmoninen kokonaisuus- Aijjettä! Mä melkein haistan jo ruusut - ja näen sieluni silmin itseni tuoksuttelemassa niitä maireana. Täytyy muistaa että: "Ei se määränpää vaan matka".
Poistaps.Eilen katsoin Areenalta: Rakkaudesta puutarhaan (jakson: maaseutupuutarha). Sekin oli tosi hyvä ja inspiroiva! Suosittelen!
Olen opetellut luomupuutarhanhoitoa ja kotikasvatusta ihan nollasta. Aloitin lukemalla luomukasvatuksesta kirjoja, ja tein alussa tarkkaan ohjeiden mukaan. Edellisen kodin pienessä pihassa sain jo hyvää satoa: tomaatteja,kurkkuja, porkkanaa, salaattia, herneitä, marjoja yms. Mun mielestä tärkeintä on hyvä maanmuokkaus, levitin itse puutarhaan paljon hevosenkakkaa ja pidin kompostoria, jota käytin sitten maanparannukseen. Mun kasvimaa oli kohopenkki ruohokatteella: laitoin alimmaksi pensaiden leikkuujätteet ja muuta kompostoituvaa, sitten hevosen kakkaa ja siihen päälle paljon multaa. Ruohonleikkuujätteet levitin koko kesän ajan katteeksi, niin ei tarvinnut kitkeä rikkaruohoja käytännössä ollenkaan.
VastaaPoistaTsemppiä puutarhanhoitoon, se on ihana maailma jossa pärjää loppujen lopuksi ihan maalaisjärjellä :)
Hevosenkakka kyllä tuntuu tekevän ihmeitä kaikelle vihreälle! Onneksi me ollaan kohta omavaraisia kanankakan suhteen ;D
PoistaMeillä on aika suuri kasvimaa (10 aaria) ja sen kanssa onnistuin ihan keltanokkana kohtuullisen hyvin, viime kasvukautena, ilman myrkkyjä. Kasvimaalla kaiken sai kasvatettua siemenestä, ja rahallisesti epäonnistuminen ei olisi ollut mitenkään merkittävä. Mutta taimet! Ne on kamalan kalliita! Ja sitten jos onnistun tappamaan ne kaikki, kun sokkona niitä täysin sopimattomiin paikkoihin istuttelen. Puhumattakaan muusta puutarhan suunnittelusta; jotenkaan en hahmota, miten erilaisia "alueita" rakennetaan, niin että ei koko puutarha ei aukea yhdellä silmäyksellä. Mutta puista ja pensaista aloitetaan - niillä saa jo varmasti jotain aikaiseksi!
Pentti Alanko on! Jos puutarhakirjat tosissaan kiinnostaa niin etenkin noi Alangon on lukemisen arvoisia.
VastaaPoistaMä olen löytänyt kaksi Alangon kirjaa kirpparilta - ja tykännyt niistä kovin! :)
PoistaMeillä on pihalla lumipalloheisi...tykkään siitä tosi paljon...:)
VastaaPoistaPitääkin mennä katsomaan tuo ohjelma. Aurinkoista viikkoa sinulle!
Meillä on "sisäpiha" aidattu koiralle, ja tämän takia kaikki kukkapiperrykset siellä ovat tuhoon tuomittuja! Ajattelin, että kukkivat pensaat pysyisi kuitenkin pystyssä, huolimatta hullusta bordercolliesta :D
PoistaKyllä se ahdistus siitä hellittää, kun vihreää alkaa pukata esiin kunnolla! Eihän ne kasvivalinnat voi tietenkään jokaisen makua miellyttää - pääasia, että omaa. Mutta jos perinnekasveja/kotimaisia/pohjoismaisia etsit, niin käypäs vilkaisemassa Kukkiva niitty -nettikauppa ja Hyötykasviyhdistyksen sivut.
VastaaPoistaIhana blogi sinulla, seurantaan menee!
Kiva, kun jätit Jaana kommentin!
PoistaKyllä se ahdistus tästä vielä tuskaksi hälvenee :D Ei vaiskaan. Luulisin, että pensaita ei saa niin helposti edes hengiltä (toivottavasti en ole väärässä), aloitan niistä! Ja sitte kukkajutut (lähinnä kukkapenkkien miettiminen) säästän myöhemmälle. Vaikka olen kyllä ostanut jonkin verran kukkien siemeniä, oikein perennoja! Hah, oikein naurattaa - mitähän niistäkin tulee! No mutta eipähän harmita jos nyt ihan täysin epäonnistuu. Siemenet on halpoja! :) Tuolta Kukkiva Nniitty - nettikaupasta muuten tilasin siemeniä!
Se on nyt sitten se aika vuodesta! Mulla ekaa kertaa.
VastaaPoistaItse olen ajatellut niin, että puutarhan "rakenteissa" suosin perinteistä, mutta "koristelu" saa olla mitä tahansa. Samalla tapaa kuin talonkin kanssa: hirsihommien kanssa tarkkana, mutta tapettikuvio voi olla mitä vain aikakautta.
No se! :) Toista kertaa mulla, mutta viime kesänä kaiken suunnitteluajan vei kasvimaa - nyt täytyisi panostaa tuohon estetiikkaankin.
PoistaSun ajatukset puutarhan suhteen kuulostaa hyvältä ja järkevältä! Taidan ottaa vähän mallia siitä.
Mulla on sama fiilis: mitään en entuudestaan ole osannut puutarhanhoidossa ja vieläkään en paljoa enemmän :) En katso kuuluvani niihin ihmisiin, joilla on luonnostaan viherpeukalo, mutta jotain perusasioita olen kyllä jo oppinutkin. Onneksi on äiti, joka on aina harrastanut puutarhanhoitoa ja jolta voi kysyä. Meillä muuten kasvaa lumipalloheisi, joten käsittääkseni menestyy hyvin ilman hoitoakin, ainakaan me ei olla tehty sille mitään ;) Itse olisin kiinnostunut vanhoista maatiasperennoista, joita jonkin verran meillä kasvaakin, mutta niitä voisi olla lisää, koska ne ovat kuulemma vaatimattomia ja sopisivat hyvin vanhan talon tyyliin.
VastaaPoistaOnni on kyllä viherpeukalo-läheinen jonka puoleen kääntyä pulmatilanteissa! Kiva kuulla, että lumipalloheisi on menestynyt hyvin ilman hoitojakin - se tulee olemaan meidänkin kukkivien kasvien kohtalo. Kasvimaalla menee niin paljon aikaa kitkemisessä, että puutarhan tulee tulla toimeen hyvin vähällä! Vanhat maatiasperennat tuntuu luotettavalta valinnalta, koska niitä kasvaa monien autiotalojenkin pihalla, täysin ilman hoitoa, hyvällä menestyksellä.
PoistaJuu, ei taida riittää ihmisikä kaiken puutarhatietotaidon oppimiseen. Niin ja siis itse olen ihan puutarha-alan ammattilainen. Itseäni pidempää alalla olleita kuuntelen huuli pyöreänä, kun tiputtelevat kaikenlaista tietoa esimerkiksi juuri kasveista. :O Toinen mykistävä kokemus on kohdata pitkäaikainen puutarhaharrastaja, antoisaa suorastaan.
VastaaPoistaNiin piti sanomani lumipalloheidestä, että valitse istutuspaikaksi sellainen puolivarjoinen kosteahko paikka, vähentää tuholaisten todennäköisyyttä ja parantaa onnistumismahdollisuuksia.
Usein suosittelen istuttamaan pallohortensian sen sijaan, kauniit pallokukat, sitkeä ja pitkäkestoinen kukinta.
Voih, sulla on aika ihana ammatti!:) Oikein joskus ihmetyttää, vaikkapa puutarhaohjelmia katsellessa, että mistä ne ihmiset ovat sen tietotaidon hankkineet! Aivan käsittämätöntä ja kadehdittavaa! Siinä hommassahan voi mennä vaikka kuinka pitkälle, ja aina vaan oppia lisää. Ei taida tosiaan yksi ihmiselämä riittää kaiken oppimiseen. Oikeastaan, se mitä jostain oppii, sitä enemmän huomaa kuinka paljon lisää opittavaa on!
PoistaAi niin, ja yhden pallohortensian törkkäsin alkysyksystä ruukusta multaan. Saas nähdä vaan, kuinka talvehtiminen on meidän vyöhykkeillä sujunut. Se ilmeisesti on kuitenkin enemmän kylmän arka, kun lumipalloheisi, jonka pitäisi meilläkin menestyvän. Toivotaan, että pallohortensia olisi kuitenkin selvinnyt!
PoistaJep myös minusta Alangolla on ihan parhaat puutarhakirjat ja hänellä on myös hyvin luonnollinen ja toimiva ajatus siitä millainen puutarhan pitäisi olla.Olen itsekin päättnyt, että aloitan puilla ja pernsailla ja joka kesä homma leviää käsiin hih;D
VastaaPoistaTänään kävin hakemassa pistokkaita 10kpl/10e tarjouksesta ja mopohan karkasi käsistä ihan huolella:D
Alanko-fanit! :)
PoistaPuilla ja pensailla pääsee ainakin alkuun, ja ehkä niiden avulla on helpompi hahmottaa paremmin puutarhaa.
Jos tämä kevät nyt jatkaa kulkuaan tällaisena, niin ei mene pitkiä aikoja kun pääsee tekemään kylvöjä ulos!
Ai? Onko ne oikein erityisen alttiita sellasille nilviäisille? Voi että! Mihinkään myrkkyihin en minäkään koske - edes nilviäisten pelossa.
VastaaPoistaJa hei, ihanko totta? Ylimääräisiä perennoja/kukkia? Arvaa vaan kelpaako :) Mahtavaa! Etsi mut ihmeessä fb.ssa, niin jatketaan siellä?
Haasteeseen vastattu :)
VastaaPoistaKivaa :)
PoistaPuutarha kyllä opettaa viljelijäänsä, mutta eri kasvien vaatimuksista on hyvä ottaa selvää netistä tai kirjoista. Minusta puutarhanhoito on edullista, siemenet eivät maksa paljon ja taimia olen kerännyt enimmältään vaihtamalla ja lisännyt jakamalla. Mutta minulla ei olekaan "nyt täytyy heti saada" syndroomaa. Syksyllä kun taimitarhat lopettelevat saa usein lähes ilmaisia perennoiden taimia. Puutarhan hoito on mukavaa jos siihen osaa suhtautua rennosti ja sietää myös menetyksiä.
VastaaPoistaTuo pitää kyllä varmasti paikkansa, että puutarha opettaa viljelijäänsä. Luotan siihen. Minä tilasin ensimmäisiä taimia viime syksynä ja olivat kaikki 70% alennuksella. Myönnettäköön, että kärsivällisyyden kanssa mulla on hiukan opettelemista. Puutarhanhoito kehittää toivottavasti siinäkin. :)
Poista