11.4.2014

orkidea



En ole koskaan säilyttänyt päiväkirjoja. Olen kyllä monesti päättänyt aloittaa kirjoittamisen - mutta viimeistään kuukausien päästä tuhonnut sivut, järkyttävässä myötähäpeän vallassa. Vanhoja kirjoituksia lukiessani, olen ajatellut mielessäni "miten mä olenkaan ollut noin....urpo?". Puhun Kirjoitan nyt ajasta ennen aikuisikää, mutta uskon, että sama pätee vieläkin. En pysty esimerkiksi lukemaan blogikirjoituksiani taaksepäin. En kykene tai pysty, koska olen varma, että efekti on sama, kuin teininä päiväkirjarustauksia lukiessani. Itse asiassa, par'aikaa mietin, ketä helkattia kiinnostaa tämänhetkinen jaaritteluni. Jatkan silti. Itsellehän tätä blogia kirjoitellaan. 

Vai kirjoitellaanko?




Juksaisin teitä ja itseäni, jos väittäisin, että "tässä vaan omaksi ilokseni kirjoittelen". 

Viime kesänä, blogini aloittaneena, lukijoita oli muutamia päivässä. Silloin en oikeasti kyllä ajatellut yhtään lukijoita (heh aika helppoa, sillä eihän niitä ollut!), ja otin postaukset lungisti ja löysin rantein, vailla suurempaa itsekritiikkiä ja -sensuuria. Välillä olisi kiva saada tuo sama hälläväliä -fiilis takaisin. Nykyään, jos ja kun, blogissani eksyn sivuraiteille - saatan silloin tällöin menettää lukijan -tai kaksikin. 

Haluan tavoitella tuota hälläväliä-fiilistä, silläkin uhalla, että lukijoita tipahtelisi matkan varrelle. Julistan blogini sisällön tästäedes jatkavan samaa kaoottista sekametelisoppa -linjaa, vailla minkäänlaista jatkumoa, tai ehjää yhtenäisyyttä. Lupailemassani sisustuksessa ja rempassa pysyminen on kamalan tylsää,  enkä aio pitää lupaustani jatkossakaan.

Huh. Kylläpä helpotti. 

Tykkään muuten paljon orkideoista.


Niin paljon, että niitä kasvaa selässänikin.


Entä, huvittaisiko kuunnella loppuun vielä yksi mainio musiikkikappale?


Pietarin spektaakkeli: Tyttö lähtee tanssimaan

18 kommenttia:

  1. No niin tyttö, lähdepäs vaikka tanssimaan äläkä edes mieti mitään vanhojen tekstien poistelemisia! :) Sekametelisoppa ja sivuraiteet on just hyviä - elämää. Puritaanit saavat tipahdella kyydistä pois. Ugh, olen puhunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =D heh, kiitos rohkaisusta! Silloin kun aloitin blogin, niin tiedostin tämän väistämättä eteentulevan ongelman - parempi siis olla vaan lukematta vanhoja tekstejä (tai oikeastaan en pysty katsomaan alkupään kuviakaan - ne on... hirveitä!)

      Poista
  2. Sehän omassa blogissa juuri parasta onkin, että voi kirjoittaa mitä huvittaa, luki muut tai ei! Vaikka onhan se sitten ihanaa saada hyvää palautetta - jos saa. Minä ainakin oikein nautin näpytellä omia löpinöitäni, vaikka en itsekään kovin usein palaa niihin vanhoihin (tosiaan, jotenkin ne ärsyttää) - paitsi jos haluan tutkia esim. edellisten vuosien säitä tai tekemisiä. Joskus huomaa, että on oikein tarve pistää kuulumisia ja ajatuksia ylös, niin voi siirtyä seuraaviin asioihin. Toisin sanoen, en minäkään kirjoittele lukijoita varten - sehän alkaisi käydä jo työstä, ja menisi tekemisen ilo. Mutta lukijat - ovat kyllä ihana bonus tässä kaikessa! (Hävitin minäkin taannoin teinivuosieni päiväkirjat, kyllä se niin kamalaa soopaa oli, yhtäkkiä päätin, että niitä ei tartte kenenkään todellakaan IKINÄ nähdä!) Hyvää viikonloppua sinne! Ihanat orkideat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin tämä blogihomma pitäisikin ottaa - kirjoitella ja tallentaa sinne just niitä asioita, mitkä sillä hetkellä sattuu huvittamaan. Hommasta rapisee ilo pois siinä vaiheessa, jos alkaa pelkäämään etukäteen lukijamäärän tippumista. Lukijat ovat kyllä suurta iloa tuova bonus, mutta ei se lukijamäärän kasvattaminen ainakaan mulle ole tarkoitus itsessään.

      Toivottavasti se korva ei pilannut teidän suunnitelmianne, ja saitte toteutettua siskoviikonloppunne! :)

      Poista
  3. Kiitos - sekametelisoppa on hyvää - ja sillä lähtee ummetus;)
    Itse olen pohdiskellut joskus ihan samoja juttuja - mutta jos lähtee siihen, että kirjoittelee miellyttääkseen lukijoita tai laskelmoiden, miten saisi parhaiten lisää lukijoita, olisi se ainakin itselleni se niitti, joka veisi ilon tästä hommasta. Ja vapauden.
    Lystiä tämän pitää olla - ja kaikkia ei voi miellyttää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos Lady kommentistasi, se kirvoitti hymyn huulille! Just niin!!

      Poista
  4. Sekametilisoppaa on paljon mukavampi lueskella, kuin pelkästään sisustusjuttuja.....jokainen tekee sellaista blogia jollaista itse haluaa....no myönnetään, että onhan se kiva, kun kommentteja jätetään ja lukijoita on, mutta ei sitä voi lukijoita mielistellä....:))
    Jatka sammaan tahtiin...tykkään käydä täällä visiitillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Irmastiina. Onneksi lukijoilla on vapaus valita tuhansien blogien joukosta ne omat suosikit. Ja tämä bloggari lupaa nyt olla vetämättä sitä hernettä nenään, vaikka tuosta sivupalkista silloin tällöin joku tipahtaakin. ;D

      Poista
  5. Mielestäni elämänmakuisimpia ovat blogit, jotka eivät keskity vain yhteen aihepiiriin. Esimerkiksi itse en jaksa ollenkaan lukea pelkkiä koirablogeja, mutta koiraihmisten blogeja luen mielelläni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytit asian loistavasti tuolla koirablogi -esimerkillä! :) Tavallaan mä kyllä ihailen blogeja joissa aihealue pysyy "hyvin rajattuna", ja silti blogi päivittyy aktiivisesti - Mulla ei ole mistään niin paljon sanottavaa, että itse pystyisin samaan =D

      Poista
  6. Mä taas mietin välillä, että vaikutanko mä blogin perusteella tosi pinnalliselta kun en juuri kirjoita muusta kuin materiasta. Jotenkin tuo raksasta ja sisustuksesta kirjoittelu on ainakin tällä hetkellä se mun blogin juttu. Oon iloinen ja kiitollinen, että blogissa käy paljon lukijoita, ja kivoja kommentteja tulee myös paljon.

    Yritän huomioida lukijat siten, että yritän tehdä postauksista selkeitä, niin että niitä olisi mukava lukea. Aihepiiriin, valokuvien tyyliin tai kirjoitustapaan taas ei lukijoiden määrä vaikuta, haluan pitää blogin rehellisenä kuvauksena mun omista jutuista.

    Tykkään oikeastaan kaikenlaisista muista blogeista paitsi niistä, joista huomaa, että kaupallisuus vaikuttaa paljon sisältöön. Esim. esitellään tosi ihanina tuotteita, jotka selvästi poikkeavat bloggaajan aiemmasta tyylistä ja muutenkin jos ainoa asia postauksissa on mainostaminen tai oman verkkokaupan myynninedistäminen, niin saatan poistua lukijoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suotta pelkäät, en usko, että sinusta välittyy kenellekään pinnallista kuvaa! Tuo raksavaihe nyt vaan usein keskittyy enemmän tai vähemmän materiaan, sattuneesta syystä :)

      Liika kaupallisuus muakin monessa blogissa tökkii (tai oikeastaan huonosti toteutettu), ja jos ei töki, niin se on tehty riittävän taitavasti siten, että mainostettava tuote/asia sopii blogin henkeen. Ei mulla lähtökohtaisesti ole blogien kaupalisuutta vastaan mitään, ja aika harvat blogithan oikeasti pääsee/joutuu niitä asioita pohtimaan. Mutta kunhan se sopii blogin henkeen, en pidä kaupallisuutta pahana asiana. Varsinkin, jos se on kaikille osapuolille win-win -tilanne.

      Poista
  7. Sekametelisoppa on monipuolisempi ja minä ainakin tykkään lukea sellaisia :) Oma blogikin pomppii aiheesta toiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään monesta sekametelisoppa-blogista, mutta myös niistä rajatumman aihealueen blogeista - blogisuosikit vaihtelevat aina vähän oman elämäntilanteenkin mukaan. Remppavaiheessa tuli luettua paljon pelkästään remppailuun keskityviä blogeja, kun taas tällä hetkellä mielellään lueskelen "blogituttujen" kuulumiset.

      Poista
  8. Oma tupa, oma lupa :) Jokaisen blogin tyyli elää ja muuttuu kirjoittajansa mukana. Mun mielestä sulla on kiva blogi!

    VastaaPoista
  9. Ei minustakaan haittaa ollenkaan, jos blogissa on ihan niitä sun näitä ajatuksia ja asioita! Mutta ei sekään ole huonoa, että jossain blogissa keskitytään aiheeseen, niillä on oma paikkansa :) Itse huomaan lukevani blogeja monesta eri syystä: jostain haen tietoa esim vanhojen talojen kunnostamisesta, jossain minua kiinnostaa vaikka kirjoittajan samanhenkisyys ja ajatukset ja jostain katselen ystävien/tuttujen kuulumisia. On kiva, kun on vaikkapa joku blogi, josta saa aina taatusti infoa entisöinnistä, mutta sinun blogissasi käyn katsomassa, että mitäköhän teille kuuluu =) Ja kun ei tuota aikaa kasvotusten tutustumiseen aina ole niin runsaasti, huomaan käyväni täällä ihan vain tutustumassa sinuun ja perheeseenne! (Täytyy sanoa, että ovat ajat muuttuneet, kun naapuriin tutustutaan tietokoneen kautta =D)

    Näitä blogeja yleensä, ja omankin blogin potentiaalista kirjoittamista ajatellen, olen kyllä miettinyt, että vaatii tosi rohkeutta kirjoittaa ajatuksiaan laajasti kaiken kansan luettavaksi. Ja on jännä ilmiö, että ihmiset kirjoittavat päiväkirjaa nettiin! Ennen vanhaan päiväkirjoissa oli lukko, että kukaan ei sitä lukisi ja nykyään KOKO MAAILMA saa lukea päiväkirjan "saloja". Mitäköhän tämä kertoo ihmisestä ja nykymaailmasta, enpä tiedä?!?

    Itse olen lähinnä välillä miettinyt jonkun aiheblogin kirjoittamista (ja onhan minulla pienenpieni oma kotisivu taidevalokuvilleni, jos joskus tarvitsee johonkin), sillä tietty aihe ei paljasta minusta ihmisenä niin paljoa. Mutta huomaan pitäväni toisten blogien lukemisesta ja kommentoinnista ja keskustelusta sitten näin kommenttien kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja ajatuksia minullakin! Onni on monet vanhojen talojen kunnostamiseen keskittyneet blogit! Niistä saiimme itsekin remppavaiheessa monesti kullan arvoisia vinkkejä asioiden ratkaisemiseksi! Remppavaiheessa rakennuspäiväkirjan kirjoittaminen blogin muodossa palvelee kyllä kirjoittajaa varmasti myöhemmässä vaiheessakin, kun asiat tulee talletettua kuvallisesti ja kirjallisesti. Melkein harmittaa, että en aloittanut blogia aiemmin - jo remppavaiheessa. Jälkeenpäin se vaan ei ole enää yhtä mielekästä. Ilman muuta suosittelen sinuakin aloittamaan blogin kirjoittamisen tässä vaiheessa, kun olette vielä remontin alkupäässä!

      Itse en jotenkaan osaa verrata tätä blogikirjoittelua päiväkirjan kirjoittamiseen. Päiväkirjaan minä silloin muinoin kirjoitin kaikki ahdistukseni ja urputukset, mutta tänne blogin puolelle mielellään kirjoittelee sitten ihan toisenlaisista asioista. Joskus sitä tietenkin sortuu täälläkin vähän valittelemaan, mutta pääsääntöisesti kuitenkin kirjoittelen kivoista asioista, vaikka sillä hetkellä mieli olisikin enemmän painuksissa. Tämä on ihan terapeuttista tällaiselle peruspessimistiselle luonteelle pakottaa näkemään hetkessä aina jotain positiivistakin. :)

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe