Katsastus

Vanha auto, herra-Overland oli määrä katsastaa tänään. Sattuipa meille katsastuspäiväksi onneksi oikein kaunis aurinkoinen syyspäivä. Matkaa Kristiinankaupunkiin, katsastusasemalle oli taitettava n. 40 kilometriä. Syyskuisen aamun ilmavirta oli jo sen verran tuima, että pakko oli kesken matkan laskea rättikatto paikalleen. Matka jatkui. 

Tuli siinä körötellessä mieleen ajatus, että täytyisi ottaa tästä katsastuspäivästä jokin hauska traditio. 

Kuten vaikkapa sellainen, että pukeutuisi asianmukaisesti auton iän huomioiden -  tai miten ihmiset nyt silloin auton käyttöönottovuonna (v.1927) pukeutuneetkaan. Läpi mennyttä katsastusta juhlistettaisiin tietenkin juhlalounaalla. Lounaan jälkeen ajaisimme auton jonnekin yhteen Kristiinankaupungin kauniista puistoista, ja takapenkiltä esiin kaiveltaisiin picnickori ja punavalkoruudullinen liina jonka ääressä nautittaisiin pullollinen kuohuvaa. Autokuski ja lapsi joisi Pommacin rosé -limpsaa - käytännössähän tämä kai tarkottaisi sitä, että minä nauttisin sen kuohuvan yksin. Korissa olisi myös itseleivottuja leivoksia vaaleanpunaisella marsipaanikuorrutteella. Aurinko paistaisi ja linnut laulaisivat. 

Tämänpäiväinen oli kuitenkin jo hyvin lähellä tuota edellä mainittua. Kävimme katsastuslounaalla (okei - ABC:lla). Kävimme myös kuvaamassa auton arvoisallaan paikalla, Ulrika Eleonooran kirkon edustalla. Siinä sitten vasta on nätti kirkko paanukattoineen. Pihalla tuoksui ihanasti terva. Tämä, kirkkopuistikkoon parkeeraaminen lasketaan ehkä tuoksi puisto-osuudeksi, vaikka kuohuva picnickoreineen vielä puuttuivatkin. 

Tästä se traditio alkaa pikkuhiljaa muodostumaan. 

En toki uhkaillut näillä sanoilla katsastusaseman poikia. 

Jotenkin omituisesti T onnistui nappaamaan tällaisen kuvan, kun olimme pysähtyneet laskemaan kattoa. Siitä se ajatus sitten taas lähti. 

(Onneksi oli tuo huivi reissussa mukana. Ilman sitä, minulla tuskin kääntyisi pää enää mihinkään suuntaan. )