Väriterapiaa

Kyllä ei puutu tästä syksystä värit! Luonto tarjoilee tällä hetkellä ihan mieletöntä värien ilotulitusta. Melkein silmiin sattuu tämä värien kirjo. Kohta tämä väri-ilottelu on ohi ja jäljelle jää harmaus ja lehdettömät puu. 

Sain sopivasti selkänikin taas siihen kuntoon, että ehdin vielä puolukkametsään, ennen lumien tuloa. Olipa virkistävää. Ei se kerääminen niinkään vaan ihan  metsässä samoilu  - puolukat tuli kerättyä siinä sivutuotteena ja talven puolukkahillot on nyt pakkasessa. Tulevalla syyslomaviikolla on tarkoitus etsiä suppilovahveroita ja opetella kangashapero. Täytyy myös vähintään yhdesti ehtiä pakkaamaan eväät kassiin ja sytyttää sopivaan paikkaan metsässä nuotio. Nauttia siinä kupponen höyryävää kaakaota ja grillata ehkäpä makkara. Tankata luontoa ja sen värejä. Toivon, että meidän 7-vee oppisi siinä sivussa jotain luonnosta - ja, että hänellekin muodostuisi aikanaan luonteva tapa liikkua metsässä ja löytää sieltä tyydytystä ja mielenrauhaa. 

Sellaiset syyslomasuunnitelmat.

ps. Miten ihmeessä ne kauppojen auringonkukan siemenet ovat niin isoja? Isoimmissakin auringonkukissani siemenet jäivät ihan minimaalisen pieniksi?! Kanoille kyllä kelpaa hyvin nämä pikkiriikkisetkin, mutta olisipa kiva saada sen kokoisia siemeniä linnuille/kanoille talven varalle, jotta niitä olisi hyötyä varastoida. Tietääkö joku, mikä on salaisuus?