10.1.2015

kauralyhteet, liian pitkät varpaat ja tatuointihaaveet



'
*

Hyvää lauantaita ja tätä vuotta.

Toivottavasti en aiheuttanut kenellekään kovin pitkäaikaisia traumoja tuolla varvaskuvalla, mutta katsokaas, kun tämä lintujen ulkoruokintakausi saa minussa aikaan jälleen kovan tatuointikuumeen. 

Tuo tuossa oikeanpuoleisessa jalassa on A-kirjain, joka on edesmenneen äitini alkukirjain, enkelinä tai perhosena  - tulkintakysymys. Tarkoitus olisi ottaa toiseen tyhjään jalkaan varpunen, mummuni muistolle. Mummu harrasti lintujen ruokintaa ahkerasti, ja ruokintapaikalla piipersi aina jos jonkinlaista visertäjää. Oletan, että eniten mummu odotti aina varpusia ja keväisin kottaraisia. Sellaiseen mielikuvaan jäin.

Varpunen kuvastaa minusta mummuani eniten. Nyt täytyisi vaan löytää inspiroiva kuva varpusesta, josta  lähteä muokkailemaan mieleistä kuvaa. 

Oi miksi, miksi en osaa piirtää?

* Koetin hämätä teitä noilta jäätävän pitkiltä varpailta kipristämällä niitä hiukan kuvaan. Näin syntyi efekti ehkä hiukan lyhyemmistä, mutta lepraisista varpaista. 

16 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia - minunkin tyttäreni on ikuistanut ihoonsa kauniita muistoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Otin ensimmäisen tatuoinnin äitini kuoltua (ei kuitenkaan tuo jalassa oleva) ja sen jälkeen niitä on tullut tasaiseen tahtiin lisää ;)

      Poista
  2. Varpunen kuulostaa kauniilta idealta. Täälläkin haaveillaan uusista tatuoinneista, sekä vanhojen jatkamisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varpunen on jotenkin niin lempeäkatseinen lintu <3 Minäkin haaveilen jatkuvasti vanhojen kuvien jatkamisesta, erityisesti selässä olevan, mutta kun sen alkuperäinen tekijä on muuttanut pois Suomesta, enkö uskalla antaa kenenkään muun sitä jatkaa.

      Poista
  3. Kuulostaa hienolta idealta. Kyllä se kuva sitten jostain löytyy! Upeat kuvat myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi. Kyllä kyllä, tässä on nyt hyvää aikaa suunnitella :)

      Poista
  4. Ihana varvaskuva!:D mun on pitäny jo pidempään tehdä tatuointi-postaus, mutta en vaan saa aikaseks.. Plaah.. Mutta varpunen varpaiden vieressä, kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, kiitti Jonna! :) Minä olen kateellinen kaikille normaali-varpaisille.

      Hei tuo tatskapostaus kuulostaa kivalta!

      Poista
  5. Mulla on paljon tatuointeja, myös isoisän ja isoäidin muistolle ottamani. Olen yleensä vienyt tatuoijalle etukäteen kuva-aihion, josta hän on tehnyt valittavakseni eri versioita omaa taiteellista silmäänsä käyttäen. Eikä ole perinyt suunnittelutyöstä lisämaksua. Toivottavasti sopiva varpunen löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska olen aivan tolkuttoman huono piirtämään, olen toiminut samalla tavalla, ja hyviähän niistä niinkin tulee. Olisi kuitenkin kiva, jos edes hiukan pystyisi hahmottelemaan paperille sitä tatuointia, mutta kun ei. Meidän 7-vuotias poika piirtää paremmin, kuin minä :D

      Poista
  6. Kaunis idea! Mulla on muuten vielä pidemmät varpaat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, voiko tuosta pidempiä vielä olla? =D Ehkö vaan onnistuin tuossa hämäämisessä niin hyvin ;)

      Poista
  7. Haa, mullapa on myös varvaskompleksi pitkistä varpaistani. Niistä kun saisi yhden nivelen verran pituutta pois, ne olisivat oikein hyvät. :D Traumat tulivat jo päiväkodissa, kun ollessani pihalla paljasjaloin päiväkodin täti huudahti yht´äkkiä: "Onpas sulla pitkät varpaat!" Muistan tilanteen kuin eilisen päivän, vaikka en ollut varmaan viittäkään. Noh, mitäpäs näistä... :) Ihanat tatuointi-ideat ja tarinat niiden takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistanikin liikenisi hyvin yksi nivelen pituus pois, ja silti jäisi pituutta omiin tarpeisiin! Mutta mitäs me pitkävarpaat ;D Ja voi hitto, että mä vihasin jumppatunteja myös, kun piti olla ilman sukkia :D

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe