Kurkistus keittiöön

Ei keittiössä mitään ihmeempiä ole tapahtunut, muuta kuin tavaramäärään kyllästyessä laitoin parit lautashyllyt kiertoon ja nyt seinillä on avarampaa ja keittiössä ilmavampaa. Sain viimein tuon vanhan opetustaulunkin seinälle, jolle ei aikaisemmin ole löytynyt seinätilaa.

Tuon pitkän laatikoston (joka on muuten vanha rautakaupan myyntitiski, löytyi Huutonetistä) yläpuolella on T:n tekemä astiakaappi (vanhoista ikkunoista ja hukkalaudoista koottu) pitää sisällään suuren osan astioistamme. 

Olen mietiskellyt tässä, että josko maalaisin ikkunanpokat ja hyllyn sisustan mustaksi, jättäen tuon rungon kuitenkin valkoiseksi. Eihän siinä hätää, jos lopputulos ei miellytäkään. Ainahan sen takaisin valkoiseksi saa, puun ollessa kyseessä. 

Kaapin kaikki astiat ovat kaikki vaaleita väritykseltään ja ajattelin että mustaa taustaa vasten tulisivat astiat kivasti esiin. Mitäs tuumaatte?

Voisin tehdä myöhemmin oman keittiöpostauksen. Meillä on keittiö koottu oikeastaan vaan irtokalusteista ja hyvin toimii näinkin.

Seuraavaksi ohjelmassa tynnyrisaunan siivous/pesu ja sen jälkeen puhtaaseen saunaan löylyihin.

Perjantaita ihanat!

Keskiviikon...

ketutus.

(.. Mä muuten inhoan tuota sanaa, ketutus. Miks siitä pitää tommonen vääntää? No mutta se toinen rehellisempi ilmaus, olisi ollut liian karski otsikossa.) 

Tänään mua on ärsyttänyt:

-Se, että en ehtinyt tänä kesänä/syksynä maalaamaan meidän muutamia ikkunoiden sisäpokia.

-Syksy ja lehdet. Ja just kun mä maanantaina haravoin!

-Rakot käsissä. No siitä haravoinnista.

-Pihan kunto, Tai  siis lyhyesti vaan koko meidän piha.

-Huonot pihahanskat jotka kastuu sisältä ja sen jälkeen kädet haisee kamalalta.

-Tuosta hajusta tuli mieleen mun talvisäilöstä ottamani parkatakki, joka sekin haisee pahalta. (Mä pesin sen ennen talvisäilöön laittamista, mutta sen on täytynyt olla vähän kostea ennen jätesäkkiin ahtamista ja haisee jotenkin.. no pahalta.)

-Se, että en taaskaan muistanut varata 6-vuotisneuvolaa

-Miksi peitto ei pysy suorassa tuplapussilakanassa, vaan ryttääntyy yhdeksi klimpiksi toiselle puolen lakanaa. 

-Se, että me ei ehditty eristämään koppukesästä hankkimaamme leikkimökkiä kanoille ensi kevättä varten.

-Koirat. Ja niiden tassut. Kura. Nurmikottomuus. Multa. Lika. 

-Martta (kaikki ylläoleva) ja vielä lisäyksenä:  se hurtta on jyrännyt mun pionipenkin (loppukesästä istuttamani pionipenkki on lohduton näky; lähes kaikkien pionien varret poikki) + se kaatoi F:n tänään kuralätäkköön ja varasti hanskan.

- Se, että en meinannut löytää helmilijan sipuleille sopivaa istutuskohtaa. Koska: meidän piha on niin kamala, ja/tai Martta pilaa aina kaiken (kypsää kiukuttelua á la +30v.?).

Illalla oli pakko tehdä pannukakakkua. Ohjeen mukaan kyseessä on "maailman paras pannukakku". Ja kyllä tuolla voin määrällä täytyykin tulla hyvää, ja kyllä kuulkaa tuli! Tämä täytyy tallentaa itsellekin.

Ohje on täältä.

Pannukakku (uunipellillinen)

4dl jauhoja (korvasin puolet jauhomäärästä mantelijauhoilla ja loput glut. jauhoja)

1,5dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

1tl vaniljasokeria

8dl maitoa

2 kanamunaa

100g (!!joo laita vaan, hyvää tulee!) sulatettua voita.

Sekoita kuivat aineet sekaisin ja lisää neste pikkuhiljaa (ainakin jos kyseessä on gluteenittomat jauhot, paakkuuntuu herkästi). Lisää sokeri. Paista uunissa 200-225 asteessa 30min.

Nam. 

Enää ei ärsytä ollenkaan niin paljoa. :)

Tai oikeastaan yhtään.

Mutta tietääkö kukaan, miten tuolle pionille mahtaa käydä kun se on poikennut ihan tyvestä saakka? Voiko sitä juurruttaa vesilasissa?  Oksan lehdet oli vielä ihan vihreitä.

Vai yritänkö mä vaan tökätä sen maahan? Vaikuttaakohan se itse juuriin mitään, vaikka tuo itse "pääoksa" on katkipoikki? Vai paleltuuko se nyt jotenkin herkemmin? Apua.

Kuistilla

Kuisti on taas maalausprojektin jälkeen kalustettu ja takaisin käytössä. Talon sisäisellä siirrolla päällysvaatteiden kaapin virkaa siirtyi toimittamaan kirjastohuoneessa ollut kaappi. Maalausta ennen kaapin virkaa toimitti talon entinen ruokakaappi, mutta se oli niin massiivinen ja näytti jättiläiseltä verrattuna meidän vanhoihin, pikkuisiin lasiparioviin.

Lattian harmaa väri (ja etenkin kaksivärisyys) on osoittautunut jo viikonlopun kurakeli-kokemuksella ihan nappivalinnaksi, sillä tuossa ei niin selvästi  kuratassujen/kinttujen jäljet näy, kun vertaa aiempaan, yksiväriseen lattiaan. Mattokin olisi tuohon vielä tarkoitus löytää, joka suojaisi lattiaa märemmillä keleillä. Saattaakin olla, että varastossa oleva tummanruskea nahkainen räsymatto päätyy kuistille sovitettavaksi.

Joku nätti, puinen putukihveli (tai kitupuhveli, niin kuin mä sitä aina vahingossa kutsun)  kuistilla olisi vielä näppärä irtoroskien lakaisuun.

Aurinkoista viikon alkua! 

Nyt haravanvarsi käteen ja ulos rakkoja hankkimaan. Moi!

Kasvispihvit

Niiden eilisten, hitsin hyvien kasvispihvien tekijä antoi mulle valtuudet julkaista huippu-salaisen reseptinsä tänne blogin puolelle :)

Mestari itse käytti kasvispihveihin oman kasvimaamme satoa, ja ylläri-ylläri mukana on 
t a a s(!) sitä kesäkurpitsaa.



Kasvispihvit

1 kesäkurpitsa
4 pientä sipulia
2 perunaa
7 pientä porkkanaa
1 nauris
2 palsternakkaa
 valkosipuli
2 punajuurta
n. 1dl korppujauhoja 
4 kananmunaa
suolaa, mustapippuria, valkopippuria
1 prk. kermaviiliä
juustoraastetta (pari kourallista)
pieni loraus hunajaa

Raasta kaikki pienehköksi raasteeksi ja vaan sekoita ainekset keskenään. Anna taikinan seistä puolisentuntia. Ei kuulemma turvotellut sen kummemmin korppujauhojakaan, eli simppeliä sanoisinko! Paista pieni koepihvi ja tarkista maku.

 
 Me vetelimme pihvit napaan valkosipuliperunoiden kera ja maistui hyvin myös meidän 6-veelle. Tämä "lihaton lokakuu" on ihan oiva toteuttaa jo senkin vuoksi, että tulee kokeiltua enemmän uusia reseptejä, joista toivottavasti osa jäisi käyttöön ihan arkiruoka-repertuaariin. Näitä kasvispihviä meillä ainakin tullaan tekemään pian uudelleen.

Nyt kasvispiirakka uuniin ja odottelemaan ystävää kyläilylle. <3
Mukavaa lauantai-iltaa!
 

Se on valmis

Nimittäin kuistin lattia!

Koko viikon, aina iltaisin olen hommaa tehnyt ja kylläpä nyt on mukavaa, kun urakka on ohi. Lattian maali oli ennestään mielestäni liian sinertävä (harmaa oli ensimmäiselläkin maalauskerralla  tavoiteväri). Tällä kertaa pelasin "varman päälle" ja sekoitin pigmentit itse valkoiseen maaliin, varmistuakseni halutuista sävyistä.

Samalla pala kuistin hirsiseinääkin vaihtui valkoiseksi. Vähän oli surku maalata muutoin kaunista hirren pintaa, mutta hirsiseinä on jatkumoa valkoiselle raakalaudoitetulle seinälle, ja ajattelin hirsien sulautuvan valkoisena paremmin lautaseinän jatkoksi. Nyt ei enää häiritse silmää, eli parempi näin.

Tuo tummempi ruutu ei ole musta (vaikka kuvissa siltä näyttääkin), vaan tummanharmaa. Nyt ei enää sinerrä ja se on HYVÄ!

Nyt saliin kattamaan pöytää. Me syödään tänään, kuistin valmistumisen kunniaksi, oikein salissa "illallinen".. punaviiniä ja kaikki! :) 

Ja mikä parasta: T on tehnyt osan ruoasta, hitsin hyviä kasvispihvejä lihattoman lokakuun kunniaksi! 

Mä laitan ohjetta tänne myöhemmin.

Viettäkää kiva perjntai!