Börje ja sen daamit

daamit; sussu, lissu, friidu, tsirppa ja bööna (Börje oli kuvanottohetkellä vetäytynyt jo mökkiin odottelemaan haaremiaan yöpuulle)

Eilen, myöhään illalla, saavuimme pihaamme, auton perässä kaksi pahvilaatikollista kanoja ja yksi kukko.
Edessä oleva mökkiin vapauttaminen jännitti, varsinkin kukon osalta. En minä ole koskaan aikaisemmin kanoja tai kukkoja käsitellyt. Lukenut vain, kuinka pahana äkäinen kukko saattaa pahimmillaan olla. Hirvitti, että jos se vaikka hyppii tilaisuuden tullen pahvilaatikosta silmille. No ei hyppinyt, koska Börje on hyvätapainen herrasmies. Kanat minä nostelin yksitellen pahvilaatikosta mökkiin, mutta kukolle minä raotin pahvilaatikon suuta ja kippasin sen ulos. Varmuuden vuoksi.







Sinne ne jäivät yöksi, omaan mökkiinsä. Jätin ulkoluukun auki, että pääsevät sitten heti aamuvarhaisella, herättyyän ulkoilemaan tarhaansa.

Ja mihin sitten tänä aamuna heräsin?
Klo 6, Börje aloitti aamuiset serenadinsa. Oikeastaan kyllä, heräsin siihen, että T tönäisi minut hereille ja sanoi että "kuuleks sä - Börje!"

Olipa ihana herätä kukonlauluun!

Börjen ääni ei ole niin kova, että se jatkossa tulisi häiritsemään aamu-unia. Oikein kaunis kukon ääni, ei missään nimessä, millään tapaa häiritsevä. Päinvastoin - Börjen laulellessa tuntui aivan kuin olisin herännyt, jossain etelän helteessä ulkomailla. Eksoottista ja tunnelmallista. Eikä tarvinnut torkuttaa puhelinta, vaan reippaasti kaurat kainalossa säntäsin tipuja moikkaamaan.
 

Tyytyväisenä siellä kuopsuttielivat ja pölöttivät, Börjen tarkkaillessa tilannetta.

Töistäkään ei meinannut tulla mitään, kun olisi tehnyt mieli vain istuskella ja katsella kanasia - ja Börjeä.

Nyt illansuussa Börje yritti houkutella rouviaan yöpuulle mökkiin. Kanaset olisivat vaan halunneet rillutella ulkona ja pyydystää hyttysiä, vaikka Börje mökötti jo mökissä ja koetti vienosti kutsua parveaan turvaan. Kävi niin sääli jotenkin Börjeä, yksin siellä mökissä ja kanaset vaan rilluttelivat ulkona, vailla meininkiäkään asettua mökkiin. Niinpä minä sitten leikin hetken Börjeä, ja kävin kyyttäämässä kanat mökkiinsä. Börje näytti ikkunasta jotenkin huojentuneelta. Toivottavasti huomenna sujuu jo nukkumanmenokin säädyllisempään aikaan.




Mukavaa viikkoa!

Meillä laitetaan huomenna keittomaalit porisemaan ja pensselit heilumaan!

Vihreää kultaa

Nokkonen nimittäin.

Tänä vuonna en aio uhrata voimavarojani (enkä kasvimaan palstatilaa) pinaatin kasvatukselle.

Samaan käyttötarkoitukseen - tai paljon monipuolisempaankin - soveltuu nokkonen. Onneksi (?)  sitä kasvaa joka paikassa, ihan riesaksikin asti, ilman, että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin.

Viime kesänä kesäkurpitsan ja tomaatin taimet tykkäsivät hyvää nokkosvedestä (eli lemuliemestä - tuoksu on... aromaattisen voimakas). Saatuaan ryypyt lemulientä, hentoiset taimet vahvistuivat, sekä lehtien vihreä väri syveni. 

Nokkosveden valmistaminen on helppoa:

Ämpärillinen nokkosta, päälle vettä - sitten muhitetaan parisen viikkoa. Hajusta sen tunnistaa, kun soppa on valmista ;) Tätä seosta laimennetaan kasteluveteen (1:10) ja seos on valmista käyettäväksi. Seosta voi käyttää myös luonnonmukaisessa tuholaistorjunnassa, samaan tapaan kuin mäntysuopaliuosta. Lannoite sopii mainiosti käytettäväksi typpipitoisessa maassa viihtyville. Tomaatit, kurpitsat ja lehtikaalit. Ja tietenkin kesäkukille, jotka tykkäävät typestä. 

Lantavesi ei kuitenkaan ole se syy, jonka vuoksi jätän tänä vuonna pinaatin kasvatuksen pois. Nokkosta voi käyttää pinaatin tapaan ruoanlaitossa. Viime kesänä tein viherlättyjä nokkosesta, ja tänä vuonna ajattelin kerätä niitä ihan kuivattavaksi asti - sitä voi talven aikana murentaa teehen tai vaikka vihersmoothieen. Nokkonen sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja (esim. rautaa, kaliumia, magnesiumia ja fosforia). Minusta on kamalan hassua, että toiselta puolen maailmaa tilaillaan mitä kummallisempia superfoodeja, kun oma takapiha on niitä pullollaan poimittavaksi, ilmaiseksi (sanoo hän, jolle tuli tänään iHerbin tilaus, "puhdasta c-vitamiinijauhetta"). Mutta kuitenkin. Nokkosta poimimaan, hus! 

Sattuipa joskus silmiini, että kuivattua nokkosta myydään aivan järkyttävään hintaan eri terveyskaupoissa. Nokkosta kerätessä ruoanlaittoa varten, kerätään nokkoset puhtailta paikoilta (lannoitekäyttöön käy mistä vaan), ei siis kompostien tai eläinsuojien yhteydestä - siellä kasvaneissa nokkosissa voi olla haitallisia määriä nitraatteja. 

Nokkosta voidaan käyttää myös kauneudenhoidossa. Päähän tehtävästä nokkoshauteesta olen lukenut saatavan apua erilaisiin päänahan ongelmiin, kuten hilseeseen ja jopa kaljuuntumiseen.  

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksista nokkosen käytöstä? Mihin te käytätte nokkosta?

Rikkaruohot katolle

Saimme kanalan viikonloppuna siihen kuntoon, että pääsin tekemään pientä pinnallista ehostusta. 

Ehostus on toteutettu rikkaruohoilla, risuilla ja kasvimaalta kerätyillä kivillä. Keräsin kanalan takaa löytyneita lahonneita puiden runkoja verkon ulkopuolelle kaunistukseksi ja samalla ne siinä maatessaan, tukevat verkkohäkin rakennetta. Päätin myös, että joskus vielä tuolla kanalan takana on oikea laho- ja metsäpuutarha. Hyvä alku siellä jo on, sillä siellä on paljon pystyynkuolleita lahopuita ja jo kaatuneitakin. Kyllä siellä erilaisilla eliölajeilla kelpaa!

Ja minähän suunnittelin sitä viherkattoa..

Hätähousu ratkaisee asian viskelemällä rikkaruohomattoja katolle. 

Tein navetan seinustalle kukkapenkin, ja siinä rikkaruohomattoja irroittessani ajattelin hiukan sommitella, miltä tuleva viherkatto näyttäisi kanalan katolla - heittelin rikkaruohot katolle ja siellä ne edelleen rehottavat! 

Blogin puolella on vietetty hiljaiseloa joka varmasti tulee jatkumaan kevätkiireissä. Havahduin hiljattain siihen, että meille on tulossa kuukauden päästä lampaat ja aitaukset on vielä tekemättä! Muita tekemättömiä hommia en edes jaksa luetella. Asia kerrallaan. 

Lampaista tuli mieleen karhut. 

Arvatkaa kuka on päässyt kuuntelemaan karhun ölinää omilta piharappusilta?

Minä! Viime viikolla illalla ensimmäisen kerran, ja siitä parin päivän päästä varhain aamulla - sama ölinä. Netistä sitten tietenkin piti kuunnella karhun ääninäytteitä ja aivan samaa ölinää se oli, kun kuulemani. Vielä ikään kun varmistuksena asialle, kuulin että tästä lähistöltä oli la-su yönä mennyt hunajat parempiin suihin. Ensimmäinen ajatus, oli että kuinka hienoa on päästä kuulemaan karhun mölinää, mutta heti sen jälkeen tuli pieni pelko tulevien lampaiden puolesta. Asia toivottavasti hoituu niin, että haemme lampaat laitumelta joka ilta yöksi pihapiirin aitaukseen.  

Hyvää vappua!

"Työn orjat sorron yöstä nouskaa...."

Jaahas, se olis vappu. Serpentiinit kaulaan, kuohuva kylmään ja perunasalaatin tekoon!

Taitaa tämä vappu olla enemmän kaupunkilaisten juhla, mutta onhan sitä mukavaa täällä maallakin pienimuotoisesti juhlistaa. Viileästä säästä huolimatta, ajattelin kantaa huomenna viltin ulkosalle ja nauttia kevään ensimmäisen piknikin raikkaassa kevätsäässä - satoi tai paistoi.

Skål ja hyvää vappua, kevätkarkeloa ja suomalaisen työn juhlaa!

Kanala valmistuu

Aiemmin lupaamastani kanalaprojektista...

Kokonaiset kaksi kuvaa, olen näemmä kameranmuistikortilta tilaa tälle projektille uhrannut, tämän jälkeen olen tainnut häipyä kuvailemaan jotain muuta, kuten kukkasia. Nyt oikeastaan muistankin, että kanalaa kuvatessani minua otti päähän kaikki sekamelskakasat ja kanalan ympäristön keskeneräisyys ja  epäkuvauksellisuus. Kanalan sisätiloista en ilmeisesti rohjennut ottaa lainkaan kuvia. Kanalamme on kasattu jämämateriaaleita hyödyntäen ja eihän tämä ulkonäöllisesti mikään rakentamisen taidonnäyte ole (toivottavasti T ei nyt lue tätä ja mieltänsä pahoita..terkut kuitenkin - pus!). 

Leikkimökin vanha kuistiosa on nyt umpeenlaudoitettu. Mökki on sisältä eristetty, ja puhtaanapidon helpottamiseksi vuorattu muovimatolla. Munintapesänä toimii vanha päältä aukeava puuarkku, joka löytyi rojukasasta. Kulkuluukusta puuttuu vielä suljettava luukku, ja verkon juurelle, ulkopuolelle on tarkoitus vielä kasata maata. Seuraavaksi sitten maatalouskauppaan kanojen pöperöitä ja muita tarvikkeita hakemaan. Muuten asumus alkaa olemaan siinä mallissa, että kotkottajat saisivat pyrähtää sisään. 

Hinta, tälle alkavalle kanaharrastukselle, muodostui seuraavanlaisesti:

leikkimökki 15 €

verkko 110€ (verkkoa jäi käyttämättä n. 1/4)

muovimatto 20 €

liima n.5

maali n.30€

saranat, naulat, helat n. 10 €

Eristeet, vanerit ja lautamateriaali on ylijäämämänä saatua/omista varastoista löydettyä. 

Lampolan kimppuun emme ole vielä toistaiseksi ehtineet, mutta sen kunnostus ei vaatine ihmeempiä, kuin siivoamisen ja sisäseinien kalkitsemisen. Aitauksien tekoon emme ole vielä ennättäneet.

Tulevan ulkotarhan pohjasta T on kauhonut traktorilla multakerrosta pois, ajatuksena meillä on kärrätä soraa ulkotarhan pohjaksi. Saa myös jakaa vinkkejä, hyvän ulkotarhan pohjaksi.

Tästä se eläimien parissa erakoituminen voi sitten alkaa!

Tuonne täytyy saada vielä viihtyisä istuskelupaikka jossa voi halutessaan istuskella ilta-auringossa lampaiden ja kanojen keskellä, kirjaa lukemassa (lampaan lannan hajussa, paarmoja+kärpäsiä huitomassa=todellisuus).

 Risusavotan jälkimainingeissa kehittelimme pionien suojaksi (pöpiltä bordercollielta) tällaisen kevytversion riukuaidasta.

Näyttää kyllä vähän..huvittavalta, ehkä - ei haittaa, kunhan pionit ovat turvassa!