17.12.2014

Lunta!






Vihdoin meillekin satoi lunta!
ja voi kunpa, kunpa se nyt pysyisi maassa ensi viikon yli. 


Tulinpa vaan pikaisesti toivottelemaan kaikille leppoisaa viikkoa. 
(Eikä ollut tarkoitus kettuilla kenellekään;)
Tunnelma on tärkein! Aion hokea tätä seuraavan viikon itselleni.

ps. Tunnistaako kukaan palaa itsessään tästä alla olevasta? 



Hyvä. En minäkään! (Kröhöm)

11.12.2014

Ahdistus joululahjoista ja totuus uudenvuodenlupauksista




Voi paska! 
Jouluun on 13 päivää ja edelleen osa lahjoista miettimättä ja ostamatta. Ainoastaan perheenjäsenten osalta joulumieli on turvattu, ainakin nyt pakettien osalta.

Tässä kohtaa vuotta pysähdyn aina päivittelemään tätä joulutohinan järjettömyyttä. Samaan hössötykseen on helppo lähteä mukaan (rahaa se kyllä vaatii). Työssäkäyvänä sitä voi budjetoida omaan tulotasoonsa nähden sopivalta tuntuvan loven joululahjaostoksille. Tällä summalla sitten tulee ostaneeksi tavaraa, jolla tulee kuitanneeksi velvollisuudeltakin tuntuvan lahjaonoston pois päivänjärjestyksessä. Sillä ihanaisella hetkellä kun jokainen paketti nököttää kauniisti paketoituna ja nimikoituna, voi huokaista syvään helpotuksesta. Tämän vuoden urakka suoritettu!

Lahjan antaminen on mukavaa. Lahjan saaminen on mukavaa. Mikäli sinua on siunattu suurella perheellä, tai suvulla ja perinteellä, että kaikkia muistetaan pienellä lahjalla, kääntyy tämä jalo ajatus antamisen ilosta sinne paniikki - "helvekko, mitä mä sille keksin!?" - osastolle. Yleensä jotain poiskuluvaa, kuten suklaata, teetä ja kynttilöitä, jne.. Ei ehkä mitenkään järin persoonallista, yksilöllistä, mutta sellainen turvallinen, kaikille käypä lahja. Oman perheen kesken asia on tietenkin toinen, kun tietää lahjansaajan maun ja sen, mitä kukakin toivoo ja tarvitsee. Ihanne olisi, että lahjat vaihdettaisiin vain perheenjäsenten kesken. Tai ainakin niin, että kenenkään ei tarvitsisi velvollisuudesta ostaa tavaraa. Jos haluaa jotain antaa, se voisi olla syksyllä tehtyä mehua, hilloa tai vaikkapa jokin leipomus - tai entä jokin palvelus? Mutta äkkiäkös tästäkin samanlainen kierre muodostuu, kun siten tuskaillaan niiden leipomusten kanssa, ja eihän kaikilla sellaiseen riitä aikaa.

Miten tämän kierteen saa lopetetuksi? Täytyy muistaa ensi vuonna sopia jokaisen lahjan vaihtajan kanssa, että tämän hullun perinteen voisi vihdoin lopettaa - nythän se on jo liian myöhäistä, kun taitaa kaikilla olla jo lahjat hankittuna. Muilla, paitsi meillä. Entä, mikä kumma kirjoittamaton sääntö siinäkin on, että lahjojen hankinta on (ymmärtääkseni aika monessa muussakin taloudessa) vähän niin kuin naisten juttu? 

Tähän samaan suunavaukseeen aion vielä liittää lyhyen raportin siitä, kuinka kävikään uudenvuodenlupaukselleni (klik) olla ostamatta mitään uutta vaatetta, tai asustetta koko vuotena. Ensimmäiset 10 kuukautta, lokakuuhun saakka suoritin lupaustani kiitettävin arvosanoin - en ostanut yhtikäs mitään, muuta kuin ne kumpparit, rikkimenneiden tilalle silloin kesällä, johon teiltäkin anelin lupaa. Ne luettiin osaksi työvaatetusta, maalla kun asutaan ja siinä sivussa hoidellaan eläimiä ja vähän kasvimaatakin.



Mutta entä mitä sitten tapahtui lokakuussa? Keräsin painoa yli 10kg josta suurin osa on, sattuneesta syystä, pakkautunut vatsan seutuville. Ajattelin vielä raskauden alussa, että "kiva - vähän lisähaastetta ja sulkia hattuuun!" Tästä voinkin sitten brassailla blogissa, kuinka ihminen pärjää läpi raskauden olemassa olevalla vaatevarastollaan. Ajattelin vielä syyskuussa, että ei se nyt niin haittaa vaikka vähän vyötärö ja rintaliivit puristaa - kyllä tästä selvitään. Ja  voi olla, että oikeanlaisella sissiasenteella olisi selvinnytkin, mutta kyllä se kieltämättä alkoi häiritsemään kulkea kylillä sepalukset auki. Tässä yritän nyt sanoa, että hairahduin - lipsuin ja ostin kuminauhavyötärölliset housut, rintaliivit ja pitkän trikoomekon. Mutta yhtäkään varsinaisesti  äitiysvaate -nimellä kulkevaa vaatetta en ole ostanut, enkä osta - Ajattelin ostaa sellaiset vaatteet, jota pystyy käyttämään sitten vielä raskauden jälkeenkin.

Tällaiselle lohtushoppailijalle vuosi oli kuitenkin avartava kokemus! Pystyin olemaan noin pitkän ajan ostamatta yhtäkään vaatetta itselleni! Kaikki mainoskuvastot, vaatekaupoissa pyörimiset ja muotilehtien lukemiset kun jätti  tietoisesti pois, niin väitän tehtävää helpoksi. Oli muuten kerrassaan vapauttavaa kulkea eri kaupungeissakin (mm. Tallinnassa), tuntematta mitään pakottavaa tarvetta mennä hypistelemään jokaisen vaatekaupan rättirekkejä - jäi aikaa kahvitteluun ja kaupungista fiilistelyyn ihan muuten vain. Väitän myös, että vuoden aikana pukeuduin paremmin, kuin tavallisesti -  asukokonaisuudet tuli harkittua ehkä tarkemmin ja luovemmin, kun uuden ostamisen mahdollisuus puuttui.

Suosittelen kokeilemaan vuoden ostamattomuutta vaatteiden suhteen - varsinkin teille samankaltaisille tyypeille jotka myönnätte ostavanne enemmän kuin tarpeeseen. Ilman blogissa julkaistua lupaustani, olisi ollut matalampi kynnys lipsua - kannattaa tehdä lupauksesta siis julkinen  ja hyödyntää sitä kautta tuleva paine pitää lupauksensa!

Kuka lähtee mukaan?! :)

9.12.2014

Pötsi

Pystytimme kotiin pikkuruisen  kotistudion ja räpsittiin noin 300 kuvaa vatsastani. Pari (!) kuvaa otetuista onnistui tarpeeksi lähelle sitä, kuin olin ennakkoon päässäni kuvitellut. 

Olen myös aika kriittinen raskauskuvien suhteen. Tykkään, että se kuvan juju on itse vatsassa. Helposti kuvasta tulee sellainen hiukan "pikkutuhma" fiilis, jota halusin itse kuvassa välttää. Myös niitä kliseitä, sormet sydämeksi vatsan päällä - ei! Olisin ollut varmasti tosi ärsyttävä kuvattava jossain oikeassa kuvaamossa. 

Parempi oli pistää mies asialle.
;D

Alla kaksi lempparia.



Toistaiseksi vatsaan katsominen ei tee kipeää. Toista se on sitten kun eletään viimeisillä raskausviikoilla ja vatsa on niin äärimmilleen pingoittunut että katsominenkin koskee. Tässä kohtaa, kun napakin näyttää vielä navalta , on hyvä hetki ikuistaa oma pötsi.

6.12.2014

Hyvää itsenäisyyspäivää!




Kiitos kaikille viime postauksen kommentoineille ja onnittelijoille - kommentit luettiin jokainen itse bloggarille, tietenkin. Huvittavinta oli eilen aamulla, kun blogisti tuli aamulla heti herättyään, ensimmäisenä kysymään"tuliko mulle kommentteja?". Meillä käydään nyt tiukkoja neuvotteluita aiheesta vauvablogi ja siitä kuinka usein hänelle on luvassa postausvuoroja. Seuraava postaus odottelee jo julkaisua ja käsittelee lyhykäisyydessään synnytystä. Ihan asian ytimessä siis ollaan, mitä tulee vauvablogeihin. :D

Mutta palataan taas hetkeksi ruotuun. 
Vaikka ulkona maisema ei niin kovin jouluinen olekaan, niin sisätiloissa sen sijaan alkaa näyttämään jo hiljalleen siltä, että joulukuuta eletään. Kävin aamulla harventamassa muutamat nuoret taimet- osa päätyi taloon sisälle koristeeksi ja osa taas parempiin suihin. Sellaisen huudon saattelemana kuljin juhlallisesti, havut kainalossa lammaspihaton ohi, että ei ollut sydäntä jättää tyttöjä ilman. Osa joulukoristeita nautittiin sisäisesti, hyvällä ruokahalulla. Börjen tiimi sai pähkinöitä ja pikkulinnuille on aloitettu ulkoruokinta. En kyllä ole ihan varma, milloin se on oikea aika aloittaa. Koirille vielä ehkä yrjölänpuuro tulille, niin juhlafiilis on kaikkien osalta taattu. 

Nauttikaa itsenäisyyspäivästä!

4.12.2014

#F bloggaa


F: Äiti, mä haluan vauvablogin. 
Ä: No mitä sä sinne kirjottaisit? Tai hei odota - sano, mitä sä haluat kertoa...

F: "Äiti, tiekkö mitä mä haluan kirjottaa.. Mitä sä kirjotat? Että.. on kiva kun saa vauvan. Ja ja jaaa..Se on kiva, että kaikista kivoin on se, että mä oon isoveli ilman vauvaa. Hups. Mun piti sanoo, että musta tulee isoveli. Ja sen jälkeen mä opetan vauvan puhumaan ja ihailen vauvaa. Ja on kivaa, kun mulle synnytetään vauva. Ja synttäreinä sen vauvan voi nähä. Minkä ikäinen se vauva on kun mulla on synttärit? ...Onko se viä kuitenkin vauva? " ... .... .... 

"Oisko tässä viimeinen.. On kiva puhua vauvalle, vaikka sitä ei ole vielä näkyvissä. "

 "Kirjota sinne viä, että jos mä saan oman koneen niin mä bloggaan siitä vauvasta niin paljon, kun mä haluan". 



vauvabloggari #F