Uudenvuoden lupaus

kuva: Pinterest

Hei olen Hanna ja tykkään shoppailla. Ymmärrän, että  vaatebisnes on monelta osin likaista hommaa ja epäeettisiä työoloja kaukoidässä työntekijöilleen tarjoaa varmasti yhtälailla merkkibrändit, kuin halpavaateketjutkin. Omia tunnontuskiaan voi yrittää keventää, kun perustelee itselleen ostavansa vain laatua, ja että on valmis maksamaan siitä enemmän. Höpöhöpö. Oman empiirisen tutkimuksen pohjalta väitän, että kallis hinta ei ole yhtä kuin laadukas ja pitkäikäinen vaate. Ostohetkellä on vaikea erottaa laadukasta vaatetta, ja usein laatu selviää usein vasta muutamien pesu- ja käyttökertojen jälkeen. Laatu - tai sen puuttuminen - ei takuulla ole syy joka pakottaa meitä hamstraamaan uusia vaatteita. Käsi sydämelle, kuinka monta vaatetta olet käyttänyt niin paljon, että se on kulunut puhki? Muotivirtausten nopea leviäminen ja logistiikan paraneminen on tehnyt mahdolliseksi sen, että mitä Pariisissa tai New Yorkissa nähdään tänään mallien yllä, se on mahdollista ostaa kauppojen hyllyltä omaan garderobiin hyvinkin pian.

"Nykyinen muotivirtausten perässä juokseva pukeutumiskulttuuri on keskimäärin kaukana kestävän kehityksen periaatteista."

Toinen shoppailun jälkeistä euforian tunnetta laskee se tosiasia että vaatebisnes ei ole luonnon kannalta mitenkään yhdentekevä asia. Suomalaisilla kulutustottumuksilla tarvitsisimme kolme maapalloa tuottamaan se resurssimäärä joka tyydyttäisi pelkästään meidän tarpeet. Tai kulutustottumukset.

 

kuvat: Pinterest

Tässä teille jeesustelee ja paasaa ihminen, joka on ostellut vaatteita viimeisien vuosien aikana kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen. Jos alkoholisti juo suruunsa, se pätee mun osalta shoppailuun. Ostoskoriin tuotteita klikkailtaessa mieli kevenee ja ehkä enemmän kuin itse niitä vaatteita, ruokin omia mielikuvia tianteista joissa niitä vaatteita tulisin käyttämään. Todellisuudessa kuljen kuitenkin samoissa rytkyissä kotona ja töissä. Kotona työskennellessä kukaan ei ihmettele, hilluuko jo viidettä viikkoa samassa villapaidassa. Silloin kun johonkin lähden, tykkään kyllä kokeilla ja miettiä asukokonaisuuksia, mutta kotona mukavuus vie voiton ja päälle päätyy ne jotka ensimmäisenä käteen kaapista (useimmin lattialta, sängyn vierestä) tarttuu.

Kolmas ahdistavuustekijä on ne vaatemäärät ja epämääräiset pussukat komeroissa joissa on päällä lappu "kirpparille?". En ole koskaan noudattanut sääntöä "jos et jotain ole vuoden aikana käyttänyt, vie se kirpparille". Siitä on kyllä ollut hyötyäkin, että en ole noudattanut, ja joskus saatan tehdä kivoja löytöjä omasta vaatekaapista.  Vaatteiden oikeaoppinen kierrätys ei ole mikään kovin kestävä peruste, jos tarkoituksena on vain tehdä tilaa uusille ostoksille.

Viime yönä pyörin kauan sängyssä, saamatta unta ja siinä yön pimeinä tunteina juolahti mieleen, että olisikohan vaikea olla yksi vuosi ostamatta yhtään uutta vaatetta tai asustetta. Tai lähes vuosi, sillä ehdin ostamaan alesta jo talvikengät ja pari muuta juttua. Mutta vuotta on jäljellä vielä reippaasti yli 11 kuukautta. Sääntö koskisi kaikkea vaatetusta; sukista ja alkareista talvitakkeihin. Ei mitään. Ei edes kirppareilta. Sääntö koskee tietenkin vain mua, ja lastenvaatteita on pakko vuoden aikana hankkia. Mutta mä en tarvi, siis oikeasti TARVITSE mitään. Ihan varmasti kiroan tätä päätöstä jo tämän kuun puolessä välin, kun lähdemme käymään Tallinnassa. Entäpä kesän kynnyksellä, kun joka tuutista hyppii silmille mitä ihanampia sesongin kevät/kesävaatteita? Voin jopa olla niin itsekuriton ja heikko luonne, että en pysty pitämään lupaustani. Se olisi kyllä hirvittävän noloa.

Yhden päivän harkinnan pohjalta:

kuvat: täältä

Moni on saattanut olosuhteiden pakosta - tai periaatteidensa vuoksi - viettää kokonaisen vuoden ilman shoppailua, mutta minä en ole. Tämä saattaa tuntua ihan helpolta nakilta jollekin tai useammallekin, mutta mulle tämä lupaus on sellainen, että parempi olla enempää ajattelematta asiaa, että ei tule katumapäälle. Kohta postilaatikkoihin kolahtelee uudet kevät/kesäkuvastot, mutta ne saa mies kuskata suoraan lehtikeräykseen. Muotilehtiä en varmasti osta koko vuotena, niin ei sitten niin harmita, kun en tiedä mitä kaikkea olisi kiva haluta. Oudoksi harrastukseksi muodostunutta "näyteikkunaostoksia" jota täällä maalla asueassaan pystyy hyvin harrastamaan verkkokaupoissa notkumalla - saa myös luvan loppua. 

Tällä hetkellä olo tuntuu kevyeltä ja ainoana huolena tällä hetkellä on, että löytyykö vaatekaapistani tulevan vuoden juhlille tarpeeksi ehjiä sukkahousuja. 

Mukavat lauantai-illat!

(Lähde/lainaus: Kirjallinen kysymys Eduskunnalle, Johanna Karimäki)