20.9.2014

Terapian tarpeessa?

Kyllä voi ihminen olla onnellinen lampaistaan.

On olemassa koiraihmisiä ja kissaihmisiä, niin miksei sitten lammasihmisiäkin. Ja tykkäänhän minä kaikista luontokappaleista, mutta kyllä nämä lampaat ovat onnistuneet viemään sydämen, kerta kaikkiaan. 

Ei niin huonoa päivää olekaan, ettäkö lampaat eivät onnistuisi oloa piristämään. Jos oikein alkaa menemään asiat päin kuusikkoa, niin lampaiden tykö käypi tieni (kyllähän minä hyväntuulisenakin siellä tietenkin vierailen, mutta extrakerrat siihen päälle tulee siitä, kun pipoa kiristää).
Kun saa kuusi pehmeää luontokappaletta kainaloonsa ja rutistaa villaa sormiensa väliin, tuntee todellakin jotain syvää, alkukantaista mielihyvää. Saman tunteen muistan heppatyttöajoilta. Jotain suurta ja hienoa yhtenkuuluvuudentunnetta, kun muu maailma tuntuu kaikkoavan ympäriltä. Harmi, että allergia tuli ja lopetti hienon hevosharrastuksen, mutta olen kiitollinen, että on vielä muita elämiä joiden kanssa pystyn olemaan pärskimättä. 

Ajattelin teillekin lyhyesti kertoa meidän villaterapeuteista. Kaikillahan on tietenkin ihan oma uniikki luonteensa, ja omat hassut piirteensä. Nyt tiedän jo esimerkiksi sen, että Lempi ei tykkää niskasta rapsuttelusta (eikä liiemmin lapsista). Lempi uhittelee myös koirille herästi. Vähän sellainen vaikea luonne, mutta rakas. Lempistä oli vaikea saada näpsättyä kuvaa, kun on niin liikkuvainen ja utelias, hyöri ja pyöri jaloissa ja onnistui lopulta hyppäämään, sekä sotkemaan kameranlinssin.



Impi taas  on ennakkoluuloinen kaiken uuden suhteen, eikä vieläkään ole suostunut maistamaan kauraa. Omenasta tykkää, kunhan se on pienistetty tarpeeksi pieneksi. Impi kooltaan joukon suurin ja rotevin. Oman tiensä kulkija.




Armi taas on porukan ilopilleri ja haastaa muita leikkeihinsä - sellainen vallaton luonnonlapsi.




Annabella on porukan johtaja ja oma lellikkini. Ansku vaatii oman huomionsa kerjäämällä rapsutuksia aika röyhkeästikin, mutta on ehdottomasti porukan luottavaisin ja helpoiten käsiteltävä lammas. Linssilude, katsokaa nyt!



Irma taas on hitaasti syttyvää sorttia. Aluksi ei piitannut rapsustuksista, eikä välittänyt ottaa kontaktia ihmiseen. Nykyään on yksi innokkaimmista seurustelijoista ja tulee pyytämään rapsutuksia ja halauksia. Irma aina välillä haastaa Annabella hyväntahtoiseen kaksintaisteluun. Nykyään kaksintaistelut mittelöidään suurella koivunrungon päällä, jonka toimme lammastarhaan virikemielessä. Sieltä koitetaan tiputtaa vastustaja, ja voittaja on tietenkin pisimpään rungon päällä heiluva. Annabella on ainoa uuhi, jolla on sarvet ja tämän vuoksi vaikeasti voitettava.


Isabella - lauman blondi. Sellainen räpsyripsi, Unelma-Säleikkö Uuno Turhapurosta. Hyväntahtahtoinen ja kuvauksellinen. Edustusvaimomatskua, synnyttää aikanaan varmasti kauniita, sopusuhtaisia karitsoja. Meidän pojan nimeämä ja suosikki.




Kuulasta syyslauantaita! Meillä nostetaan vielä viimeisiä perunoita maasta (tyyliä suo, kuokka ja jussi) ja puolukkaankin pitäisi ehtiä.

31 kommenttia:

  1. <3 Ihanat doorikset! Rapsutuksia minunkin puolestani!

    VastaaPoista
  2. Voi jeeveli miten ne on kauniita ja ihanan kuvaavasti olet heistä kirjoittanut. Kyllä eläimet on yksi suurin ilonaihe. Pian lähdenkin omien karvaturrien kanssa metsään. Kevyesti, kevyesti vain, flunssasta johtuen. Hyviä pottu- ja puolukkasaaliita teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Hitto, eikä edes saatu kaikkia perunoita nostetuksi. Vielä on ensi viikollekin kuokka ja jussi -hommia. Ja puolukoitakin hain vaan sen verran, että sain hillon tehdyksi.

      Poista
  3. Ihania! Enpä ihmettele, että he ovat vieneet sydämesi;) Isabellasta välittyy aivan räpsyripsi -olemus ja kaikkinensa kuvista voi nähdä kertomasi piirteetkin jokaiselle.

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän niin hyvin. Just äsken kävin tirauttamassa väsymyksen kyyneleitä hevosen harjaan. Ja hevosen lempeän ja ymmärtävän katseen edessä itketti vielä enemmän… En hetkeäkään epäile, etteikö lampaat olisi ihan yhtä hyviä terapeutteja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Se on jännä ilmiö muuten - kun saa lohdutusta alkaa itkettämään entistä enemmän.

      Poista
  5. Lampaat on varmasti paljon parempia terapiaeläimiä kuin koirat! mä en tajua mistä on tulleet jutut ihanista koirista jotka lohduttavat itkevää omistajaa olemassaolollaan. Meidän piskit saa hepulin kun mamma itkee. "Hypitään sitä vasten, joo! Aletaan kaikki juosta ja riehua ympäriinsä, joo! Haukutaanko, muristaanko, hajotetaan tavaroita, Joo! Lopulta sitä itkee jo senkin takia, että koirat on ihan paskoja eläimiä.

    Mutta noi sun lampaat on ihan erilaisia lampaita kuin ne joihin olen aikaisemmin tutustunut. Voiko niiden karitsoista tehdä jotain alustavaa varausta jos mulla siihen mennessä oliskin joku pieni sievä lampola?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhee, kun alkoi naurattamaan!
      Aika usein se on muuten jus noin! Meillä kuitenkin joskus oli sellainen paimenkoira-sekoitus, joka osasi lohduttaa tulemalla lähelle.

      Joo, pistän teille kolme karitsaa varaukseen :)

      Poista
  6. Ihania tyyppejä ja herttainen juttu heistä! Kävin lapsena sellaisella tallilla, missä oli yhtenä kesänä kolme karitsaa ja siitä lähtien olen lampaista tykännyt. Ehkä meilläkin vielä joku päivä... Vuohet ovat myös hauskoja tyyppejä, niitä oli siellä tallilla myös, olivat vapaana pihassa ja hyvin koiramaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahvenanmaanlammas rotuna on kyllä osoittautunut aivan nappivalinnaksi, kun nämä kuitenkin toimittavat samalla ihan lemmikinkin virkaa (vaikka meillä on ajatuksena heistä ihan hyötyäkin - villan ja karitsanlihan muodossa). Rotu on vuohimaisen, (tai koiramaisen) utelias. Ei ollenkaan sellainen säikky. Bonuksena vielä alkuperäisrodun kaikki lukuisat, hyvät ominaisuudet.

      Poista
    2. Kuulostaa tosiaan kivalta rodulta! Meille lampaita tulis vain lemmikiksi ja osaksi maatilamatkailuhommaa, sitten kun sen aika on. Koirista ollaan taasen luopumassa näiden jälkeen, eli koiramainen lammas kuulostaa oikein hyvältä :)

      Poista
    3. Ahvenanmaanlampaassa saa samassa paketissa lampaan ja koiran :) Me olemme niin innoissamme näistä lampaista, että puoliksi tosissaan olemme miettineet kasvattavamme toimintaa vähän suuremmaksi! Saas nähdä. Haaveitahan pitää aina olla! ;)

      Poista
    4. Niin pitää! Laitan sitten karitsatilauksen vetämään kun meidän (tai minun) lammashaave on toteutumassa :)

      Poista
  7. Meidänkin (tai siis oikeestaan mun) lammashaave toteutui pari viikkoa sitten. Ne saa kyllä aina hymyn huulille ja voi vitsit sitä tunnetta, kun joka päivä huomaa miten luottamus kasvaa! Se on niiiiiin ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihanaa - onnea lampureille!:) kovin olivat nättejä teidänkin lampaat. Ovatko suomenlampaita?

      Poista
    2. Suomenlampaita joo.. Ahvenanmaalaisista joskus haaveilin, mutta sitte nää daamit tuli tyrkylle. Mahtavia tyyppejä ovat hekin!:)

      Poista
  8. Ihania! Lampaat ovat vieneet mun ja pojan,3v, sydämen. Omiakin on tarkoitus ottaa ehkäpä jo ensi kesänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan! Toivottavasti haaveenne omista lampaista toteutuu! :)

      Poista
  9. Voi kun noita olisin saanu. Nyt lohduttaudun näillä ihanilla ihmisipanoilla :). Ihana juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka monta kertaa ihminen voi lukea väärin "ihmisipanoilla" Vastaus: Kolme. Arvaatko eri variaatiot? ;D

      Poista
    2. Hahhaa, pari sananmuunnosta tuli kyllä mieleen kun tuota ilmausta tuijottelin! Oli ehkä vähän konstikas yhdyssana ;D

      Poista
  10. Ihania otuksia! Silloin kun meillä niitä oli, niin olihan ne mukavia otuksia... Ja jokaisella tosiaan oma luonne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne mukavia otuksia. Mitähän seuraavaksi? Kalkkunat ja pari lypsävää kuttua ehkä.. ;)

      Poista
  11. Voi millaisia kauniita neitoja, lampaat on vaan niin ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, ihanampi, lammas! tunnen ihan äidillistä ylpeyttä näistä meidän villapalleroista.

      Poista
  12. Aivan ihana postaus. Omista lampaistani tiedän myös, että asia on juuri noin - niillä on niin hassut, omat luonteensa. Terapialammas-termiä en ollutkaan vielä itse tajunnut käyttää, heh, hyvä sinä! Niiden puuhia kun seuraa ja niiden kanssa jutustelee, unohtuu kaikki muut huolet ja tulee vaan niin hyvälle tuulelle. Ihanat, hellyttävät kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta terapialammas-termistä tulikin mieleen, että saattaisivat vanhustentalolla kovasti tykätä kaveri-lampaan silittelystä. Varmasti monella saattaisi herätä muistoja omasta menneisyydestään, lampaiden kanssa touhuamisesta. Pitäisi vaan saada lammas niin hyvin totutettua remmiin, että voisi ajatella sellaista kiepausta. Siinä olisi kyllä ideaa.

      Poista
  13. Mikä noissa lampaissa onkaan, että suupielet aina nousevat ylöspäin niitä nähdessä ja katsellessa! Meilläkin on pieni lampola tulevaisuuden haaveissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin taika niissä on <3 Toivottavasti teidän haave, omasta pienestä lampolasta totetutuu. :)

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe