Flashback viiden vuoden takaa

22.8.2008. Hääpäivän aattoilta. Mulla huiteli kuume lähellä neljääkymppiä. T soitteli päivystykseen ja kyseli jonotusaikoja josko ehtisimme hakemaan antibioottikuurin ja vielä vähän tuurilla nukkumaankin, ennen kuin heräisimme "suureen päiväämme". Päivystyksessä kerrottiin olevan ruuhkaa perjantai-illan vuoksi ja ajattelin, että hitto soikoon, en halua olla omissa häissämme väsyneenä ja kuumeisena. Mielummin sitten vaan kuumeisena. 

Lauantai-aamu koitti. Kuume ei ollut juurikaan laskenut. Olo oli ihan kamala. Buranan voimilla olo oli kuitenkin siedettävissä ja kyllä mä päivästä ihan nautin. Päivästä jäi ihana muisto, kuumeesta huolimatta.

Häistä seuraavana päivänä kävin sitten päivystyksessä ja diagnoosina oli keuhkokuume.

Huomenna on viisivuotis-hääpäivämme. Keuhkokuume halusi kai tulla itse henkilökohtaisesti onnittelemaan ja muistuttamaan viisi vuotta sitten vietettyä hääjuhlaa. Kiitti vaan, mutta ei olisi tarvinnut! Mulla on taas keuhkokuume. Mulla on tuollainen kanyyli kädessä johon truutataan antibiootit kerran päivässä niin kauan, että tulehdusarvot laskevat. Oikein kuulkaa statement-rannekoru!

Jos tästä taudista yrittää jotain positiivista löytää (mikä ei kyllä mulle - peruspessimistille, ole kovin luontaista!), on ehdottomasti....

... Se, että saa syödä herkkuja. Sängyssä!!!

... ..

...Saa syödä eväät ja blogata. Sängyssä!

... Saa unelmoida ihanista cupcakeista! (heti kun jaksan mun on pakko tehdä kaikkia tuon kirjan cupcakeja!!)

..ottaa taas palan kurpitsakakkua (ja levyn vähän suklaata ja torkahtaa.)

..aikaa lukea sisustuslehtiä, sekä näyttää pöljältä ihan rauhassa. Eikä tarvi pestä tukkaakaan - jos ei haluu.

Eipä silti, toivottavasti tämä tästä menee nopeesti sinne mistä tulikin (enkä tarkoita nyt ketään potentiaalista tartuttajaa!)

ps. Mulla on pari tosi hyvää kesäkurpitsareseptiä (toinen on tuo kuvien kakku), toinen suolainen. Kirjoittelen ne tänne joku päivä!

Pysykäähän terveinä siellä!