4.1.2014

Uudenvuoden lupaus

kuva: Pinterest

Hei olen Hanna ja tykkään shoppailla. Ymmärrän, että  vaatebisnes on monelta osin likaista hommaa ja epäeettisiä työoloja kaukoidässä työntekijöilleen tarjoaa varmasti yhtälailla merkkibrändit, kuin halpavaateketjutkin. Omia tunnontuskiaan voi yrittää keventää, kun perustelee itselleen ostavansa vain laatua, ja että on valmis maksamaan siitä enemmän. Höpöhöpö. Oman empiirisen tutkimuksen pohjalta väitän, että kallis hinta ei ole yhtä kuin laadukas ja pitkäikäinen vaate. Ostohetkellä on vaikea erottaa laadukasta vaatetta, ja usein laatu selviää usein vasta muutamien pesu- ja käyttökertojen jälkeen. Laatu - tai sen puuttuminen - ei takuulla ole syy joka pakottaa meitä hamstraamaan uusia vaatteita. Käsi sydämelle, kuinka monta vaatetta olet käyttänyt niin paljon, että se on kulunut puhki? Muotivirtausten nopea leviäminen ja logistiikan paraneminen on tehnyt mahdolliseksi sen, että mitä Pariisissa tai New Yorkissa nähdään tänään mallien yllä, se on mahdollista ostaa kauppojen hyllyltä omaan garderobiin hyvinkin pian.

"Nykyinen muotivirtausten perässä juokseva pukeutumiskulttuuri on keskimäärin kaukana kestävän kehityksen periaatteista."
Toinen shoppailun jälkeistä euforian tunnetta laskee se tosiasia että vaatebisnes ei ole luonnon kannalta mitenkään yhdentekevä asia. Suomalaisilla kulutustottumuksilla tarvitsisimme kolme maapalloa tuottamaan se resurssimäärä joka tyydyttäisi pelkästään meidän tarpeet. Tai kulutustottumukset.

 
kuvat: Pinterest

Tässä teille jeesustelee ja paasaa ihminen, joka on ostellut vaatteita viimeisien vuosien aikana kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen. Jos alkoholisti juo suruunsa, se pätee mun osalta shoppailuun. Ostoskoriin tuotteita klikkailtaessa mieli kevenee ja ehkä enemmän kuin itse niitä vaatteita, ruokin omia mielikuvia tianteista joissa niitä vaatteita tulisin käyttämään. Todellisuudessa kuljen kuitenkin samoissa rytkyissä kotona ja töissä. Kotona työskennellessä kukaan ei ihmettele, hilluuko jo viidettä viikkoa samassa villapaidassa. Silloin kun johonkin lähden, tykkään kyllä kokeilla ja miettiä asukokonaisuuksia, mutta kotona mukavuus vie voiton ja päälle päätyy ne jotka ensimmäisenä käteen kaapista (useimmin lattialta, sängyn vierestä) tarttuu.

Kolmas ahdistavuustekijä on ne vaatemäärät ja epämääräiset pussukat komeroissa joissa on päällä lappu "kirpparille?". En ole koskaan noudattanut sääntöä "jos et jotain ole vuoden aikana käyttänyt, vie se kirpparille". Siitä on kyllä ollut hyötyäkin, että en ole noudattanut, ja joskus saatan tehdä kivoja löytöjä omasta vaatekaapista.  Vaatteiden oikeaoppinen kierrätys ei ole mikään kovin kestävä peruste, jos tarkoituksena on vain tehdä tilaa uusille ostoksille.

Viime yönä pyörin kauan sängyssä, saamatta unta ja siinä yön pimeinä tunteina juolahti mieleen, että olisikohan vaikea olla yksi vuosi ostamatta yhtään uutta vaatetta tai asustetta. Tai lähes vuosi, sillä ehdin ostamaan alesta jo talvikengät ja pari muuta juttua. Mutta vuotta on jäljellä vielä reippaasti yli 11 kuukautta. Sääntö koskisi kaikkea vaatetusta; sukista ja alkareista talvitakkeihin. Ei mitään. Ei edes kirppareilta. Sääntö koskee tietenkin vain mua, ja lastenvaatteita on pakko vuoden aikana hankkia. Mutta mä en tarvi, siis oikeasti TARVITSE mitään. Ihan varmasti kiroan tätä päätöstä jo tämän kuun puolessä välin, kun lähdemme käymään Tallinnassa. Entäpä kesän kynnyksellä, kun joka tuutista hyppii silmille mitä ihanampia sesongin kevät/kesävaatteita? Voin jopa olla niin itsekuriton ja heikko luonne, että en pysty pitämään lupaustani. Se olisi kyllä hirvittävän noloa.

Yhden päivän harkinnan pohjalta:


kuvat: täältä

Moni on saattanut olosuhteiden pakosta - tai periaatteidensa vuoksi - viettää kokonaisen vuoden ilman shoppailua, mutta minä en ole. Tämä saattaa tuntua ihan helpolta nakilta jollekin tai useammallekin, mutta mulle tämä lupaus on sellainen, että parempi olla enempää ajattelematta asiaa, että ei tule katumapäälle. Kohta postilaatikkoihin kolahtelee uudet kevät/kesäkuvastot, mutta ne saa mies kuskata suoraan lehtikeräykseen. Muotilehtiä en varmasti osta koko vuotena, niin ei sitten niin harmita, kun en tiedä mitä kaikkea olisi kiva haluta. Oudoksi harrastukseksi muodostunutta "näyteikkunaostoksia" jota täällä maalla asueassaan pystyy hyvin harrastamaan verkkokaupoissa notkumalla - saa myös luvan loppua. 

Tällä hetkellä olo tuntuu kevyeltä ja ainoana huolena tällä hetkellä on, että löytyykö vaatekaapistani tulevan vuoden juhlille tarpeeksi ehjiä sukkahousuja. 

Mukavat lauantai-illat!


(Lähde/lainaus: Kirjallinen kysymys Eduskunnalle, Johanna Karimäki)

18 kommenttia:

  1. Täältä saat respectiä ja kannustusta paljon! Mä oon ollut aikamoinen vaatefriikki myös. Parin viime vuoden aikana olen rauhoittunut aika paljonkin, mutta saatan hulluuksissani joskus "tyhjentää" jonkun kivan verkkokaupan. Tsemit! You can do it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempityksistä. Katotaan kuinka käy! :) Tässä kohtaa on vielä helppo hymyillä, mutta jo viimeistään Tallinnassa parin viikon päästä kaduttaa.. Jääpähän sitten enemmän aikaa kahviloissa istumiseen ja valokuvaamiseen. :)

      Poista
  2. Mulla vaatehankintoihin tuli aika totaalinen muutos kun muutettiin maalle ja aloin tekemään töitä kotona. Kotona tulee tosiaan pidettyjä samoja vaatteita (tosin yritän ainakin välillä panostaa myös niiden ulkonäköön, tulee itsellekin parempi olo) ja silloin harvoin kun jonnekin lähtee, riittää ihan muutaman vaatteen hyvä ja kivan näköinen varasto. Lähteminenkin on paljon helpompaa kun ei tarvitse pengoa tsiljoonasta vaatteesta sopivaa yhdistelmää. Vielä kovempi muutos kulutustottumuksiin tuli, kun työt ja tulot väheni laman myötä.

    Olen ammatiltani vaatesuunnittelija ja olen ihan itse nähnyt ne olosuhteet missä vaatteita tehdään Kauko-idässä, tosin entinen työnantajani käytti niitä hyviä tehtaita, mutta niissäkin olot olivat aika erilaiset kuin mihin Suomessa on totuttu. Nämä Pakistanin tehdaspalo paikat ovat vielä jotain sellaista mistä en tiedä mitään.

    Nyt olen oppinut vuosien yltäkylläisyyden jälkeen arvostamaan sitä, miten vähemmälläkin rahalla pärjää ja ihan oikeasti, siitä luopumisesta saa voimaa! Ja mitä useammin sanoo itselleen ei, sitä enemmän miettii jokaikistä ostosta ja sitä tarvitseeko sitä IHAN OIKEASTI. Useimmiten ei enää saa perusteltua millään itselleen jonkun vaatteen ostamista :) Mun täydellisestä garderoobista puuttuu vielä teatterikelpoiset talvinilkkurit, sitten kun löydän ne (luultavasti huuto.netistä), en tarvitse enää mitään, mikä helpotus!

    Sisustustavaroiden suhteen olen hieman holtittomampi, mutta nekin heräteostokset ostan poikkeuksetta käytettynä, eli kirppiksiltä ja huuto.netistä.

    Eli eikun vaan tsemppiä, pian huomaat sen voimakkaan olon, jonka sanat "en oikeasti tarvitse tuota" sinulle tuovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Helposti olen sortunut sellaiseenkin syntiin, että on tuntunut helpommalta tilata tarkoitukseen sopiva asu esim. verkkokaupasta kuin mennä penkomaan omia vaatekaappeja.

      Ja en usko, että niin suuresti tässä vuoden aikana valaistuisin, että vaatteista lakkaisin tykkäämästä, mutta jospa vaikka tämän vuoden jälkeen, hoksaisin pysähtyä miettimään ja kyseenalaistamaan mitä oikeasti tarvitsen, vai tarvitsenko mitään.

      Jotenkin niin ihailtavasti todettu tuo, että talvinilkkureiden jälkeen et tarvitse enää mitään! Vau. Toivotan sulle onnea täydellisten teatterikelpoisten nilkkureiden metsästykseen!

      Poista
    2. Minäkin siis tykkään vaatteista ihan tosi paljon ja nyt tää garderoobin karsiminen on vaan johtanut siihen, että tykkään niistä mitä kaapista löytyy entistä enemmän! Kun siellä on vaan niitä kivoja. Luulen, että pärjään tuolla pienellä vaatevarastolla helposti seuraavat pari vuotta, syksyllä siis tein karsinnan. En ole missään ostolakossa, mutta hirveän harvoin tulee enää sellaista vaatetta vastaan, minkä ihan tosissaan haluaisin. Itse tulee tuunailtua ja tehtyä myös, mitä suosittelen lämpimästi!

      Poista
    3. Mä olen maailman toiseksi huonoin (heti miehen jälkeen) luopumaan jostain, myös vaatteista. Ehkä ensi vuonna uskallan laittaa vaatteita jo kiertoonkin, kun tässä tutkailen vuoden verran, mikä ei päädy käyttöön asti. Mä olen myös mestari perustelemaan itselleni puolikivojen vaatteiden säilyttämistä mm. sillä, "että näillä voi vaikka maalata" tai mitä nyt kulloinkin, että ei harmita jos menee pilalle. Noh, mun remppaunivormukin on pysynyt jo kolmatta vuotta samana, että ehkä pärjäisin niillä. :D

      Jonkin sortin pikatuunailuja tulee varmaankin vuoden aikana vaatteiden kanssa harrastettua, mutta alusta asti en jaksa alkaa tekemään, kun olen unohtanut kaiken kaavoitukseen liittyvän.

      Poista
  3. Tsemppiä! Jotenkin tuli sellainen ajatus, että tuohan voi olla myös vapauttavaa! Ajattele, miten paljon aikaakin jää johonkin muuhun kuin shoppailuun tai nettishoppailuun. Rahan säästöstä nyt puhumattakaan. Ehkä voisit palkita itsesi jollain tai antaa vuoden lopussa potin hyväntekeväisyyteen? Minä olisin kyllä valmis joustamaan sukkahousujen kohdalla, jos käytät paljon hameita :) Ihminen tosiaan pärjää yllättävän vähällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara! Tiedätkö; Jo tällä ihailtavan yhden päivän kokemuksella totean, että on vapautunut olo! Mulla on selkeät toimintasuunnitelmat mielessä välttääkseni houkutuksia. Ja nyt kun olen täällä julistanut lupaukseni, aion toteuttaa sitä niin kurinalaisesti että ne sukkahousutkin ovat kieltolistalla ;D Mä oon vähän sellainen kaikki-tai-ei-mitään -tyyppi, ja jos alan lipsumaan sukkahousuissa perustelen seuraavaksi itselleni legginsejä ja niitähän saakin sitten jo farkkuisina. Sukkahousut mun tapauksessa tukee porttiteoriaa :D

      Tuo hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen voisi olla hyvä idea. Saanpahan ainakin jollain tasolla omaatuntoa kevyemmäksi. Upeaahan olisi, että mulla olisi vuoden lopussa vaatteisiin käyttämättä jääneet rahat plussana tilillä, mutta luulen, että harhaluulo. Mutta ihan varmasti saan kulumaan roposeni johonkin järkevämpään kuin vaatteisiin. Vaikka matkusteluun. :)

      Poista
  4. Mahtavaa! Arvostan tätä päätöstä ihan kamalasti. Ja vaikka en itse ihan samaan pystyisi, niin tämä kyllä pistää miettimään kaksi kertaa siellä kaupassa. Muistan sua ;)

    Tsekkaa muuten Dokkari Tavarataivas, jos et ole sitä vielä nähnyt. Yle Areenassa vielä päivän verran katsottavissa… sen jälkeen pitää kaivaa jostain muualta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, mitä jos mä haastan sut mukaan? :D Sulla on se onni, että sä voit aina kutoa itelles, se olis musta ihan sallittua! Ehkä mä tässä vaivun vielä niin epätoivoon, että opettelisin vaikka virkkaamaan. Se ei ois ollenkaan huono :)

      Mä katoin tuon dokkarin lopun ja se oli hyvä. Ja ihana kun siinä oli vähän romantiikkaakin mukana ;)

      Poista
    2. Apua! Ei :D
      No katsotaan jos mä jossain vaiheessa vuotta innostuisinkin. Tai siis uskaltaisin ;)

      Nyt vaan alat tutustua johonkin ohjesivustoihin ja etsiä ohjeita neuleisiin/ virkkauksiin.
      Mites muuten sitten ompelukoneella?

      Poista
    3. Hyvä; Heti lupauduit ;D

      Voiskohan ketjusilmukoista, kun aikansa virkkais, saada jotain kivaa aikaiseksi? ;D
      Joo, täytyy opetella virkkaamaan/kutomaan. Sain joulupukilta ohjekirjankin.

      Ompelukoneella mun mielestä ois ihan sallittua tehdä vaatteita, mutta oma raja menisi uusien kankaiden ostamisessa.

      Poista
  5. Tsemppiä sinulle päätöksen pitämiseen!...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! Luonteen lujuutta tämä lupaus vaatii. Saas nähdä pysyykö tässä kaidalla tiellä ;) Pakko se on! Yks vuosi ei voi olla mahdottomuus mullekaan. :)

      Poista
  6. Todella hieno ja ihailtava päätös! Ja upea postaus. Onnea ja tsemppiä!

    Jos joskus tekee ihan hillittömästi mieli shoppailla, voithan tehdä löytöretken omiin komeroihin. Ties mitä kivoja yhdistelmiä sieltä löytyykään, ja ihan ilmaiseksi! Marraskuussa, kun teet tämän yhdennentoista kerran etkä vieläkään tykkää jostain vaatteesta, voitkin jo melko varmasti uskaltaa laittaa sen pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää on ihan mahtava paikka luvata jotain, koska nyt on motivaatiota myös noudattaa sitä.

      Vielä tulee aika, kun pengon komeroita kivojen löytöjen toivossa.. Uskoisin ;)

      Poista
  7. Vau, tsemppiä! Minä ostan vaatteeni hyvin paljolti kirpparilta tai alemyynneistä. Nyt on varmaan tullut jo tämän vuoden kiintiö heti täyteen, kun sain joulupukilta lahjakortteja vaateliikkeisiin :) Jos työskentelisin kotona, niin en tarvisi niin paljon vaatteita, pärjäisin kyllä vähemmällä. Työni on sellainen, että pitää pukeutua hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempityksistä! :) Koko ajatus - vuodesta ilman uusia vaatehankintoja - tuntuu vielä niin absurdilta, että en yhtään tiedä millainen vuosi tulee. Voihan olla, että kun sen päätöksen on tehnyt, vältteleee tietoisesti erilaisia houkutuksia ja homma voi olla yllättävän helppoakin. Tai sitten ei. :D

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe