21.5.2014

Sisääntulo



Tänä keväänä koetin keskittyä puutarhahommissa parantamaan sisääntulon viihtyvyyttä. On oikeastaan aika haastavaa, tällaiselle suurpiirteiselle ihmiselle keskittää ajatukset suuressa kokonaisuudessa pienempiin lohkoihin. Täytyisi vähän räpeltää siellä ja täällä, eikä meinaisi  malttaa jumittua vaan yhteen osaan kerrallaan. Ajatukset liitelevät jo metsäpuutarhoissa, vaikka pihakin on vielä kesken. Keskity nainen!

Pihassa, eli aitojen sisäpuolella maahan perustettavista perennoista oli luovuttava jo heti kättelyssä, sillä ne tulisivat tallotuiksi. Koristepensaat ja muut suuremmat kasvit, voisivat juurruttuuan kestää koiran ylijuoksut paremmin. Vaihtoehtona oli myös kohopenkin perustaminen sen verran korkeammalle, että koira oppisi kiertämään kasvipenkin. 

Kiviä hakemaan siis.




Istutin penkkiin tuijia ja niiden alle kivikkosuopayrttiä, keskelle vaaleanpunaista peittoruusua, ja päätyyn kaksi keijuangervoa. Sisääntulosta tulee aikanaan aika hempeän romanttinen, kaikessa vaaleanpunaisuudessaan. Edellyttäen, että kasvit viihtyvät ja kiittävät kukkien. 




Ja kyllä minä niitä taimia tilasin samalla sitten vähän muuallekin (osan hätäistutin pakon edessä "jonnekin"), yksi kärhö ainoastaan on enää laittamatta maahan. Ehkä laitan sen kiipeilemään jonnekin puunjuurelle. 

Kärhö saa nyt kuitenkin vielä odotella istuttamistaan, sillä kylvövuorossa ovat seuraavaksi palsternakat ja porkkanat. Pian on kaikki juuresten ja kasvisten siemenet kylvetty maahan, ja sen jälkeen huokaisen syvään. Miten ihminen voi mennä niin tolaltaan, kun panikoi tätä siementen maahanlaittoa? Tänä vuonna ahdistusta aiheutti mm. kasvimaan penkkien liian lähekkäin sijoittelu, lohkojen jako, ja jatkuva tunne siitä, että on auttamattoman myöhässä. Kaikilla muilla tuntuu olevan jo siemenet maassa - hyvä, että ei olla jo satoa korjaamassa, kun minä se vasta suunnittelen. Ai niin, olen myös kiukutellut pellolla - siihen käytetystä ajasta olisi varmasti jo ne kylvöt maassa. Hemmetin mäkäräiset! Ja juolavehnä!

Ei ollut tarkoitusta eksyä nyt kasvimaalöpinöihin, koska siitä riittäisi juttua pitkästi. Kasvimaasta on luvassa ihan oma juttunsa, pitkä valitusvirsi, ellei aika ole jo ehtinyt kultaamaan muistoja, kun ennätän seuraavaksi koneen ääreen. 

Sitä ennen, täytyisi tosiaan maalata yksi talo.

*******

ps. Edelliseen kanala-postaukseen liittyen. Börje oli tänään kamalan äksyllä päällä heti aamusta. Sätti kanojaan, ja kokoajan nuputti jostain asiasta - ei ollut hyvä, että kana otti torkkuja, tai vähän koetti metsästää murua rinnan alle - Börjeä otti päähän! Kun vein aamulla kauroja, hän tuli polleana eturintamassa syömään, ja kyyttäsi rouvaset taka-alalle. Toivottavasti tosiaan kanaset ymmärtävät päästää herran tänään aikaisemmin nukkumaan, eivätkä hilluisi pihalla taas yömyöhälle. Iltapäivästä Börje oli jo kuitenkin selvästi rauhoittunut, eikä se ollut niin huonolla tuulella - oli varman ehtinyt torkkumaan, kaikilta kiireiltään.
(en ole vielä ehtinyt vastaamaan kommentteihin, mutta nämä ovat siis rodultaan maatiaisia, Ilmajokista kantaa)

12 kommenttia:

  1. Tuo teidän talo ON VAAN niin ihana!!
    Ja ihana on Börjekin...kanalaumansa keskellä...:)

    VastaaPoista
  2. Ei kukaan ole varmaan koskaan tullut maininneeksi, että teillä on aivan järkyttävän upea ulko-ovi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikka ovi ei oikeasti vanha olekaan, olen siihen oikein tyytyväinen itsekin.

      Poista
  3. Sisäänkäyntinne on kyllä niin kaunis! (Meillä on kamala uimakoppi.) Lohduksi totean vielä: yhtään siementä en ole vielä maahan asti saanut.

    VastaaPoista
  4. Voi miten kiva kuulla kukon ja heilojensa ajanvietosta. Edellinen postaus olikin mennyt multa ohi. Nyt on teillä herätys tilattu joka aamulle automaattisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Börjestä riittää juttua varmasti jatkossakin - kanoista kans. Vein kanatarhan eteen puutarhapenkin, josta voi päiväkahvien lomasta seurata kanojen sielunelämää. On ne aika veitikoita. :)

      Poista
  5. Voihan kauneus! Mikä koti! Kauniita kuvia blogi täynnä. :)

    VastaaPoista
  6. Voi Börje :)) Toi sun tapasi kertoa sai aikaan naurunpyrskähdyksiä täällä ja pitipä tää ääneen lukea Jannelle myös. Piristit mun maalinhuuruista päivää :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :D Kanat ne vaan on niin hauskoja tyyppejä, ja Börjekin kyllä - omalla tavallaan.

      Ai sielläkin ollaan oltu maalihuuruissa - täällä myös! :)

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe