Mä oon kotihiiri. Tykkään olla ja puuhastella kotona. Tietenkin on kiva käydä "ihmisten ilmoilla" aika ajoin, kunhan ei liian usein. Tampereella asuessamme tykkäsin olla myös kotona, mutta siellä paritalon puolikkaassa asuessa ne puuhastelut oli nopeasti puuhasteltu ja usein fiiliksen valtasi tylsyys. Silloin ajattelin, että voi kun joskus olisi sellainen talo jossa olisi pihaa niin paljon, että aina keksisi tekemistä. No nyt meillä on sellainen talo, jossa ei todellakaan keksimällä tarvitse keksiä tekemistä. Tekeminen ja tekemättömyys iskee aina päin kasvoja, kun astun ulko-ovesta ulos. Tässä meidän talossa oli hyvin viehättävä puutarha.Oli, ennen kuin aloitimme rempan. Rempan vuoksi tässä pihassa on ollut ties mitä koneita ja härveleitä, puhumattakaan kaivannoista joita on tehty vesi- ja sähköliittymille. Nyt siitä puutarhasta on enää jäljellä siellä täällä nurmikkoa kaukaisesti muistuttavaa kasvustoa. Joitain vanhoja hienoja omenapuita tienpuolelta kuoli (kaksi vanhaa omenapuuta sentään säästyi). Piha on muutenkin aikalailla pomminjäljiltä, sieltä löytyy soraa, hiekkaa ja nurmikkoa vailla mitään järkeä ja suunnittelua. Mä olen myös aika kärsimätön luonne, ja jos jotain keksin, se täytyy saada toteutettua heti ja välittömästi. Välttämättä se ei ole tällaisessa vanhan maatilan-kunnostus -projektissa kovin hyvä - tai ainakaan toteutettavissa, oleva yhtälö. Se työ ei takuulla tekemälläkään lopu. Täytyisi vaan osata välillä hengähtää ja nauttia, eikä antaa kaiken keskeneräisyyden häiritä.
Tämä viikonloppu on pyhitetty ihan vain olemiselle, yhdessäololle ja lukemattomille aikakausilehdille. Ystävälle, pitsalle ja viinilasilliselle. Postista eilen saapuneelle H&M:n paketille ja uusien alemekkojen kokeilulle. Herneille ja mansikoille.
Ja Saunalle totta kai.
Leppoisaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on suuri ilon aihe