Pastellinen pläjäys alkaneen helmikuun (tai loppuneen tammikuun) kunniaksi?
Varsinaisesti en ole mieltänyt itseäni mitenkään suureksi pastellivärifaniksi, mikä näitä kuvia katsellessa, saattaa haiskahtaa. Oikeastaan, nyt kun tuli puheeksi ja katsoo ympärilleen - löytyy meiltä paljonkin pastellin sävyjä. Pastellit ovat jotenkin ujuttautuneet mukaan kuvioihin, ihan huomaamatta - salakavalat pastellit! Varsinkin vanhoissa, talon mukana tulleissa tavaroissa; huonekalut olivat lähes kaikki poikkeuksetta maalattu mintun sävyisiksi ja kaikki helmipaneelit kuistilla ja keittiössä olivat minttua tai jotain sinertävää sävyä. Tuota samaista mintunsävyä on meillä vielä nähtävillä monessa huonekalussa, koska hyvin harvoin raaskin maalata vanhan maalipinnan päälle (ellei se satu olemaan rumasti repsottava lateksimaali). Usein vielä ne vanhat sävyt - vaikkakin täysin erilaiset - sulautuvat toisiinsa täysin mutkattomasti, vaikka ei sävyjä oltaisikaan kuukausitolkulla mietitty ja huolella harkittu.
Mikäköhän siinäkin on?
Liian tarkasti jos alkaa sävyjä puntaroimaan, harkitsemaan ja varovaisesti yhteensovittamaan, lopputuloksesta tulee joko liian tylsä "varman päälle", tai sitten värit saattavatkin alkaa riidellä keskenään, huolimatta huolellisesta suunnittelusta.
Varsinaisesti en ole mieltänyt itseäni mitenkään suureksi pastellivärifaniksi, mikä näitä kuvia katsellessa, saattaa haiskahtaa. Oikeastaan, nyt kun tuli puheeksi ja katsoo ympärilleen - löytyy meiltä paljonkin pastellin sävyjä. Pastellit ovat jotenkin ujuttautuneet mukaan kuvioihin, ihan huomaamatta - salakavalat pastellit! Varsinkin vanhoissa, talon mukana tulleissa tavaroissa; huonekalut olivat lähes kaikki poikkeuksetta maalattu mintun sävyisiksi ja kaikki helmipaneelit kuistilla ja keittiössä olivat minttua tai jotain sinertävää sävyä. Tuota samaista mintunsävyä on meillä vielä nähtävillä monessa huonekalussa, koska hyvin harvoin raaskin maalata vanhan maalipinnan päälle (ellei se satu olemaan rumasti repsottava lateksimaali). Usein vielä ne vanhat sävyt - vaikkakin täysin erilaiset - sulautuvat toisiinsa täysin mutkattomasti, vaikka ei sävyjä oltaisikaan kuukausitolkulla mietitty ja huolella harkittu.
Mikäköhän siinäkin on?
Liian tarkasti jos alkaa sävyjä puntaroimaan, harkitsemaan ja varovaisesti yhteensovittamaan, lopputuloksesta tulee joko liian tylsä "varman päälle", tai sitten värit saattavatkin alkaa riidellä keskenään, huolimatta huolellisesta suunnittelusta.
Fiilispohjalta siis!
Sohvan hento roosa sävy tuntui aluksi vähän äklöltä, mutta oma asenneongelma vaaleanpunaista kohtaan on korjaantunut. Huushollin hattaravärikiintiö on kuitenkin täytetty nyt näiden H&M:n tyynynpäällisten myötä (joissa on muuten just hyvä sävy! Kauniin puuterinen!).
Lupaan.
Lupaan.
Kyllä on upeat sävyt ja kuvakulmat. Ja mikä parasta, kuvista huokuu sellainen ihana sulokkuus ja kodikkuus. Itsekin olen tässä sisustamisen kynnyksellä miettinyt juuri tuota väkisin suunnittelun ja liiallisen harkinnan myötä syntyvää väkinäistä fiilistä. Sellaista en halua. Ehkä ei pidä enää suunnitella, vaan mennä yksityiskohta kerrallaan eteenpäin intuition varassa! ;)
VastaaPoistaVoi kiitos Pilvi! Intuitioon kannattaa luottaa. Toisaalta, jos kalusteet hankkii pääosin vanhoina, harvoin on sitä vaaraa että lopputuloksesta tulee tylsä tai väkinäinen.
PoistaKauniita puuterisia sävyjä, ei ole ollenkaan ällöä! Ja niin kuin kirjoititkin, vanhoissa huonekaluissa usein on pastellisia värejä.
VastaaPoistaNiinpä, oma asenneongelma hempeitä värejä kohtaan on korjattu :D Nykyään muhun iskee enemmän hennommat värit. Aikaisempi koti oli taas tykitystä selkeillä ja räikeilläkin väreillä. Tuli ehkä ähky. :D
PoistaSuloiset nuo pullukat vaasit.
VastaaPoistaEn voinut vastustaa. Väritkin oli niin herkulliset :)
PoistaKauniit värit tyynyissä ja noissa maljakoissa....ei liikaa pastellivärejä...:)
VastaaPoistaKiitos Irmastiina. Mä olen ihan hullaantunut noihin tyynynpäällisten väriin! :)
PoistaKaunista! Kun on perintötavaraa ja itse haalittuja epätäydellisiä asioita ympärillä, ei onneksi ainakaan meidän kodissa ole sitä vaaraa, että olisi liian harkitun näköistä. Kodikasta pitää olla, ei sennäköistä ettei uskalla mihinkään istua tai koskea. Teillä on ihanaa.
VastaaPoistaPastellivärit alkavat minulle tulla aina mieleen tässä vaiheessa vuotta, viimeistään maaliskuun lähellä. Ja joka vuosi varmaan olen saanut blogiinkin siitä oikein numeron tehtyä. Itse olen huomannut, että se johtuu aamu- ja iltahämärien kaipuusta, ja sitten kun maaliskuussa on oikeasti vaaleanpunaiset illat, niin sitä viimeistään pitää juhlistaa pastellivärein sisälläkin. Edes serveteissä ja kynttilöissä. Keskitalven valo ja pimeys - samaten kuin heinäkuussa (mielestäni) ovat jotenkin niin kovia, että niille tarvitaan hattaraa ja vaahtokarkkeja vastapainoksi.
Tuo kirjoittamasi on niin totta. Tosin nyt tuntuu olevan niin kovasti muotia, että kaikki vanhat huonekalut maalataan surutta valkoisiksi, "yhtenäisen ilmeen" saavuttamiseksi.
PoistaJoo, mä syytän myös vuodenaikaa tästä pastellihömpötyksestä. Samaiset pastellivärit toistuvat taivaalla, tässä kohtaa vuotta, usein iltapäivisin. Niitä olen ihastellut ja harmitellut monesti kameran puuttumista. Kesällä sitten taas iskee selkeämmät värit, kuten vihreä.
hurmaavan kepeältä pastellit sävyt näyttävät näin keskitalvella. Minttu tuo kivaa raikkautta. H&M:llä on melkoisen mukava tyynyvalikoima, mekin kävimme juuri verkkokaupassa tyynynhankintareissulla =)
VastaaPoistaTotta. Pakkomielle pastelleihin on tähän aikaan vuodesta varmaan ihan luontaista, jos vähänkään ulos katselee. Ja H&M:n tyynyvalikoima on todellakin laaja, täytyi oikein hillitä itseään, että ei ihan kaikkea kaunista klikkaile koriin.
PoistaMoi:)
VastaaPoistaHyvä ettei oo asenneongelmaa, pinkki tapetilla ny meikäläiselläkin ;)
Ja ah että ihailen sun PÖYTÄÄSI noitten pastellipläjäysten alla.
:) Säkin olet siis hurahtanut, mahtavaa! Ja kiitos, pöydän väri on kyllä minustakin herkullinen!
VastaaPoista