Onpas ollut aikaansaamaton olo.
Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta toimeen tarttuminen tuntuu ylivoimaiselta. Loppujen lopuksi sitä huomaa vaan tuskastelevansa ajan kulumista ja sitä kuinka ei saa mitään aikaiseksi. Miksi sitä ei pysty toimimaan arjessa yhtä järkevästi kuin työssä. Yksi asia kerrallaan. Sen sijaan, yrittän räpeltää kaikkea samanaikaisesti tai en edes yritä, vaan lamaannun ja tuskastelen vaan.
Tänään (paremminkin koko alkanut viikko) on tuskasteltu.
Mutta päivittyipä nyt blogi edes.
ps. Mä syytän osittain tästä aikaansaamattomuudesta kanttarelleja. Meillä on mennyt monta iltaa kanttarellien metsästämiseen. Ja kuinka turhauttavaa on samoilla tuolla metsissä kilometritolkulla ja saada saaliiksi yksi tatti (joka sekin osoittautui toukansyömäksi kotona). Mun viimevuotinen kanttarellipaikka on häämöttänyt tyhjyyttään tänä vuonna ja uusia kanttarellipaikkoja ei vaan ota löytäkseen, ei sitten millään.
Mutta mä en luovuta. Viikonloppuna pääsin jo kanttarellikeiton makuun ja sitä on s-a-a-t-a-v-a lisää. Joten: tänään taas, kumpparit tanassa ja pussit ojossa kohti metsää. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on suuri ilon aihe