26.9.2013

Taas sutii

Nyt pukkaa into päälle. Nimittäin tehdä vähän sitä sun tätä, kotona. Ja silloin kuin se into tulee, täytyy päästä tekemään just sillä punaisella sekunnilla, koska huomenna se into voi olla jo mennyttä ja sitä riskiä ei kannata tietenkään ottaa.

Näin kävi eilen. Olen talvesta saakka jankannut mielessäni, että pitäisi saada portaikko maalattua. Varmaan salaa haaveilin että kun asiaa tarpeeksi kauan voivottelee, niin joku tulee ovelle ja tarjoutuu tekemään homman. Eipä ole ketään  näkynyt. Mutta se joku, joka on ollut kohta vuoden kadoksissa - on tullut takaisin. Remppainto nimittäin. Se teettää sitä, että iltaisin kiertelee huoneita läpi ja katselee ympärilleen "sillä silmällä", vaihtelee huonekalujen paikkaa, suunnittelee pieniä yksityiskohtia ja miehen kauhuksi - suunnittelee jo uutta maalisävyä kuistin lankkulattioille ja seinille!

Siinä vaiheessa kun pääsimme muuttamaan (viime vuonna, 6 päivää ennen joulua) viimein nykyiseen (ja viimeiseen!) kotiimme, olin niin kyllästynyt kaikkeen sisustamiseen, että oikeastaan kaikki on niillä sijoilla johon ne muutossa jäivät. Osa tavaroista on edelleen purkamatta (niiden osalta odotan vielä sitä innostusta). 
Mutta remppainto on tullut takaisin siinä muodossa, että nyt tekee mieli jälleen heiluttaa sutia!
Halpa ja toimiva terapia on maalipurkki ja hyvä maalisuti. Siinä maalia sutiessaan unohtaa maalliset murheensa. On vain sinä ja suti. Minä ja hän.

Eilen vanhempainillan päätteeksi maalasin meidän portaat (minkä ikäisenä ihminen muuten lakkaa saamasta nauruhepuleita täysin asiattomissa kohdissa,  asiallisissa paikoissa, kuten nyt vaikka vanhempainillassa?!).

Tässä todistusaineistoa:

Ennen:


Ja jälkeen:


Ai hämyisiä kuvia?

Pienen ketjureaktion tuo rappujen maalaus aiheuttaa. Nimittäin, nyt on saatava porrashuoneen listoitukset ja portaiden lattialistatkin tehdyksi.
 Noista vanhoista pariovista sen verran, että rapsuttelin niistä (jo jokin aika sitten) vanhan, rumasti repsottavan lateksimaalin pois, ja lopputulos on mielestäni kivan rosoinen. En varmaan raaski maalata niitä uudelleen.

Rappuset maalattuani, seuraavaksi väriään vaihtoi Ikean peili, tai sen kullanväriset kehykset. Niistä myöhemmin ja samalla pieni maalivinkkaus.



3 kommenttia:

  1. Mitä? Eikö ne oo vielä tuossakaa iässä loppunu? Ja kyllä sä oot ko "tuon" ikänen :P

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihana-irmastiina :)

    Milla: Ei oo. Pahenee vaan iän karttuessa :D

    VastaaPoista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe