Metsässä

Mä en enää uhraa ajatuksiani kanttarelleille. En edes sille kanttarellikeitolle. Antaa olla, pysykää siellä, mihin auringonvalo ei kajasta. Piilossa P####le!

Me ollaan tällä viikolla kävelty kymmeniä kilometrejä (en edes paljoa juksaa!), ajeltu autolla pitkin, ties mitä kinttupolkuja (kaukana siitä ekologisuudestakin!), ja altistettu nahkamme hirvikärpästen massiivisille joukkohyökkäyksille (YÄK!) Hyvä että en alannut hyperventiloimaan, kun erehdyin vilkaisemaan omaa fleecehupparia. Se oli aivan mustana NIITÄ. Kiljuen ja huutaen autoon turvaan. F yritti pysyä kiljuvan äitinsä perässä ja mäiski niitä mun takista. Nyt jo melkein  naurattaa, kun kuvittelen miltä se olisi näyttänyt sivullisen silmissä (kuka muu hullu liikkuu tuolla perähikiällä perjantai-iltana?!)

Mutta hitot kanttarelleista (En varmasti osta edes torilta!!).

Me nähtiin metso! Ja joitain outoja oransseja.. juttuja. 

Mitä nää on????

"lihansyöjäkasvi Suomessa" "oranssi outo suppilo metsä" "mehikasvi" "oranssi tötterö metsässä"

-Googlehaulla ei tuottanut osumaa. Millä hakusanoilla näitä edes hakis?

Oonkohan mä nyt tehnyt jonkun täysin mullistavan löydön? 

(jos tää on joku super-yleinen taviskasvi, olkaa ihan hiljaa ja antakaa mun elää siinä mielikuvassa, että kukaan ei oo nähnyt näitä ennemmin ja sen vuoksi kukaan ei vastaa kommenttien puolella.)   ; )

Sitä, jonka-nimeä-meidän-huushollissa-ei-enää-tänä-syksynä-lausuta -keittoa kun ei saatu, menin kasvimaalle ja totesin, että taas on pitänyt lähteä merta edemmäs kalaan. Siellähän niitä aineksia on vielä yllin kyllin. Punajuurta, mustajuurta ja salaattejakin vielä. Seuraamastani Liemessä-blogista inspiroituneena meillä syötiin tänään parempaa roskaruokaa. Oli hyvää. Siitä myöhemmin.

Kivaa lauantai-iltaa!