18.10.2013

Kierros yläkerrassa

En ole esitellyt meidän yläkertaa täällä lainkaan. Syy on se, että se on vielä kesken, lähinnä viimeistelyiden osalta. Se ei tietenkään estä meitä käyttämästä sitä. 

Remontoimme talon kylmän vintin kokonaan asuinkäyttöön. Yläkerta nielee sisäänsä työtilan (teemme molemmat töitä kotona), aulan/vierashuoneen, poikien musahuoneen ja mun ikioman pukeutumishuoneen, jonne on  silloin tällöin mukava vetäytyä lueskelemaan ja nauttimaan lasillinen viiniä. En voisi enää kuvitellakaan luopuvani tuosta omasta huoneestani. Tykkään siitä ihan hirveästi. Huoneiden lisäksi vintissä on aika paljon säilytystilaa.

Meidän toimistosta/työhuoneesta en iljennyt teille kuvia napsia, sillä siellä vallitsee kaaos. Myöhemmin, kun saan siivottua työpöydät kuvauskuntoon, lupaan esitellä toimiston puoltakin.

Halusin vintin säilyvän mahdollisemman "ullakkomaisena" remontin jälkeenkin. Olemme käyttäneet hyvin pitkälle kierrätysmateriaaleja vintin pintamateriaaleissa. Paljon kierrätettyä puuta sisäseinissä (jota muuten rakastan, eläväisen pinnan ja kauniin värinsä vuoksi), hirttä ja vanhaa lankkutavaraa.

Älkää antako katseitanne häiritä siellä täällä repsottavat ilmansulkupaperin roippeet, joita ei ole vielä (mukamas) ehditty siistimään. Samoin vintistä puuttuu vielä kaikki ikkunoiden sisäpokat, jotka ovat onneksi jo puusepällä hyvää vauhtia valmistumassa.
Ilman niitä sisäpokia, olisi kohta hyisevät oltavat, sillä jo nyt saan suosia jokseenkin"persoonallista" kerrospukeutumista töihin. Siitä tulikin mieleen, että viikonloppuna taitaa olla jo aika paperoida ikkunat.


Mun työmatka. 16 rappusta ja olen töissä.

Rappusten kaiteeet kierrätyshirsistä ja vanhoista heinäseipäistä.
Yläkerran sisäkatto on kauttaaltaan raakalaudoitettu ja maitomaalilla maalattu (mikäli tarvitset maalia isoon pinta-alaan, kannattaa ehdottomasti tutustua maitomaaliin, se on täysin myrkytöntä ja lähes ilmaista)

Tämä ovi on talon vanhoja peruja, ja on aivan huikean pienikokoinen. Ovi oli osana kylmän ullakon lattiaa. Ovesta mennään sisään musahuoneeseen (kuva otettu työhuoneesta), mutta eipä mennä tällä kertaa... 
Arvaatte varmaan.


Tämä näkymä on työhuoneesta aulaan/vierashuoneeseen. Aulasta kuljetaan pukeutumishuoneeseen. Vanha kuusikulmainen ikkuna löytyi Porista Varaosapankista. Ikkuna tuo kivasti lisävaloa aulaan, joka muuten on valonsa puolesta vain pienten haukkaikkunoiden varassa. 
Seinät kierrätettyä lautaa ja ovi- ja ikkunalistoina vanhaa ladonseinälautaa puretusta vajasta.




Rakennusaikana kertyi paljon vanhoha lavoja ja neljä siisteintä päätyivät vierassängyn rungoksi. Aulatilaan olisi tarkoitus tuoda TV, jolloin sänky toimii myös löhösohvana leffoja katsellessa.


Pellavaverhojen takana on sänky. Matalan katon alle rakensimme säilytystilaa.


Lankkulattiat jouduimme hankkimaan uutena yläkertaan Skaftungin sahalta. Lankut ovat vanhaan tapaan sahattua kuusta ns. kartiolankkua. Käsittelynä on kuuraus pellavaäljysuovalla joka ajan saatossa ja usein toistettuna tekee puun pinnasta kauniin vaalean ja likaa hylkivän.


Ja oven takana on se mun oma valtakunta. Pojilta pääsy kielletty.
Ovi on vanhoista ylijäämälattialankuista kasattu. Samaa lankkua mitä meillä on makkarin lattiassa.


Nyt on yläkerran kierros tehty. Toisella kertaa sitten kuvia tuolta pukeutumishuoneesta ja siitä työhuoneesta.

Rentouttavaa viikonloppua <3

9 kommenttia:

  1. Aivan ihanan näköistä! Toteutatte selvästi omaa unelmaa, ja rakkaus siihen välittyy kuvista ja tekstistä. Varmasti rankka projekti aika-ajoin, mutta loppupeleissä palkitsevaa, olettaisin. Ehkä joku päivä itsekin uskaltaisi toteuttaa jotain vastaavaa...

    VastaaPoista
  2. Siis kertakaikkisen ihanan näköistä ja tunnelma on teidän yläkerrassa kohdallaan! Olette ainakin näin kuvien ja tarinoiden perusteella tehneet todella käytännöllisiä ja kauniita ratkaisuja. Rohkeaa ja taitavaa!

    VastaaPoista
  3. Katja, kyllä! Ollaan kyllä kaikki tosi tyytyväisiä ja onnellisia, että uskaltauduimme silloin pari vuotta sitten tarttua tähän ikuisuusprojektiin. Se kuitenkin vaati aika suuria muutoksia, kuten irtisanoutumiset vakkaritöistä ja kaupungista "keskelle ei mitään" -muuttamista. Kaduttanut ei ole. Joten rohkeasti vaan, neuvoisin :)

    Marjukka: Kiitos paljon! Kierrätysteema on ollut varmaan se meidän "punainen lanka" ja kyllähän se on itsellekin ihan hirveän palkitsevaa, kun olemassa olevat jämälaudat ja hirrenpätkätkin pääsee käyttöön.

    VastaaPoista
  4. Ihan melkein sanattomaksi vetää. Upeaa, ihanaa ja kaunista. Ja niin persoonallista. Varmasti viihdytte, sen näkee kaikesta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tarja, kyllä me viihdytään. Välillä jopa liian hyvin, vaarana on mökkihöperöityä ;)

    VastaaPoista
  6. Todella kaunista tuolla on. Näen jo silmissäni, mitä siitä vielä tuleekaan! Mutta siis, varmasti on kiva oleilla jo nyt.

    VastaaPoista
  7. Vautsi mikä tunnelma huokuu kuvista! Olisi kiva lukea myös tarkempaa remonttikuvausta vintin kunnostamisesta, meillä kun on kylmävintin kunnostaminen asuinkäyttöön edessä ensi keväänä...

    VastaaPoista
  8. Voi että... Aivan ihanan näköistä ja arvostan ehdottomasti kierrätysaatettanne! Ja kuolaan pistorasioitanne ja valokatkaisijoita ;D)) Itse mietin, että johonkin näkyvälle paikalle haluaisin jossain vaiheessa vaihtaa mustat tai valkoiset vanhat tai vanhanmalliset katkaisijat. Olkkarin valmistumiseen en ehtinyt niitä hommaamaan ja onhan ne uusvanhat toki aika perhanan hintaviakin verrattuna perusmalleihin. Mutta jos niitä on tyyliin muutama näkyvällä paikalla, ei se kai enää tässä konkurssissa haitanne.... ;D

    VastaaPoista
  9. Pilvi: Kiitos! Pientä hienosäätöä enää, onneksi. Hirveästi enempää tavaraa en yläkertaan edes halua, jotta tila pysyy helposti siivottavissa. :)

    Enne: Kiitos ja kumarrus. Toi remppakuvaus olisikin hyvä idea! Ainakin voisin laittaa sen tuonne remppasivulle, jos en omaa postausta siitä tee. Jää itellekin sitten arkistoon kuvausta, mitä sitä on tullutkaan tehtyä. Kiitti!

    Voikukkapelto: Tack, tack (niinhän ne siellä ruåttissa ruukavat sanoa..:D )

    No nuo sähköpistokkeet on kyllä kalliimpia kun ne perusmallit, mutta toisaalta hyvä perustelu on, että niitä joutuu katselemaan niin piiiitkään ja sitten vielä hinnan kun jakaa käyttöiällä ei se erotus niin suurelta tunnu (nimenomaan tässä konkurssissa) heh!). Tätä mun matikkaa kun soveltaa tarpeeksi pitkään ja moneen asiaan, voi olla loppukuusta hernekeittopäiviä turhan usein :D

    VastaaPoista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe